Itsensä armahtamisen vuosi

Vuosi 2018 oli monella tapaa rankka, mutta myös toiveikas. Olen aikaansaavaa tyyppiä projektimielessä, mutten saa helposti tehtyä mitään elämää mullistavia päätöksiä tai juostua unelmia kohden ilman pelkoja, koska olen epävarma itsestäni. Pari vuotta sitten totesin myös, että minussa on patologisen perfektionistin vikaa persoonallisuuspsykan luennolla, ja se jos mikä haittaa suuresti ja estää elämästä ”sitä parasta elämäänsä”.

Olen tänä vuonna ottanut kuitenkin roimasti askeleita kohti parempaa itsetuntoa ja omien unelmien täyttämistä, ja siitä saan olla ylpeä. Niinkuin viime postauksessa kirjoitin, olin kirjoittanut viime tammikuussa paperille sanat ”let it go”, ja irtipäästämistä olenkin saanut opetella koko vuoden.

Päästin irti vanhasta työpaikastani, uskalsin ottaa enemmän vastuuta vaikka tiesin, etten tulisi osaamaan kaikkea eikä lopputuloksesta tulisi täydellistä, opin hyväksymään inhimillisyyteni ja olen pikkuhiljaa oppimassa päästämään irti kontrollin tarpeestani. Olen ottanut isoja askelia suuntaan, josta ei voi seurata kuin pelkkää hyvää. Perustin blogin, vaikka aiemmin mieleni valtasi epävarmuus: kiinnostaisiko ketään ajatukseni tai varsinkaan ulkomuotoni? Nyt olen saanut todeta, että minähän toteutan itseäni juuri niinkuin huvittaa, eikä kenelläkään muulla pitäisi olla siihen mitään sanomista. Vain tällä ehdolla pääsemme kohti unelmiemme toteutumista ja oman identiteettimme löytämistä.

En halua muuttua vain itseni takia, vaan ympärillä olevien tärkeiden läheisteni vuoksi, sillä kaikki tämä – kaikki minun päätökseni – vaikuttavat myös ympärillä oleviin ihmisiin. Tämä maailma yrittää aina välillä riistää todellisen identiteettini, mutta minun on täytynyt itse tehdä se päätös, etten aio antaa menneisyyden tai pelon tulevasta enää ottaa minulta mitään mitä on minulle rakkaudella annettu.

En aio enää pelätä tulla kuulluksi tai nähdyksi. Olin koulukiusattu ja olen aina kokenut olevani jotenkin ulkopuolinen aikuisiälläkin, mutta nyt tuntuu, että alan vihdoin löytää sen Nellyn, joka olin ennenkuin elämän kipuilut veivät haluni yrittää. Tiedän, että minulla on paljon annettavaa ympärillä oleville, enkä suostu enää antamaan liikaa tilaa itseäni rajoittaville ajatuksille tai varsinkaan muiden kommenteille, jos ne eivät ole rakentaviksi tarkoitettu.

Täten julistan sodan pelkoa ja epävarmuutta vastaan, ja annan itselleni armoa sitä tarvittaessa. Antakaa tekin <3

TAKKI // Zizzi

PAITA // Zizzi (loppuunmyyty)

ALUSTOPPI // Zizzi

HUIVI // H&M

HOUSUT // Zizzi

KORVAKORUT // H&M (loppuunmyyty)

KENGÄT // Roodoksen reissulta

Kuvat: Satu (CurviliciousHelsinki Blogi) // Edit: minä

Xoxo Nelly