Väliaika – kahvia ja pullaa

Väliaika deittailusta, ainakin.

Erostani tulee ylihuomenna kuluneeksi 3 kuukautta. Se on itseasiassa vielä aika lyhyt aika, kun asiaa ajattelee. Itseasiassa niin lyhyt, etten taida sittenkään olla vielä niin valmis näihin deittailupuuhiin, kuin kuvittelin.

Olen nähnyt tässä nyt verkkaiseen tahtiin Taiteilijaa, ja vaikka minulla onkin kivaa hänen seurassaan, tajusin, etten muuten sitten ole erityisemmin positiivisia fiiliksiä koko jutusta saanutkaan. Taiteilijaa on vähän vaikea lukea, mikä puolestaan aiheuttaa minussa epävarmuutta. Edellisessä suhteessani itsetuntoni oli loppua kohden jo aika matala, ja vaikka huimaa kehitystä on tapahtunut, ei itsetuntoni taida kuitenkaan olla vielä sillä tasolla, että kestäisin pienintäkään epävarmuutta ilman kohtuutonta stressiä.

Sitäpaitsi, uskon että omaan vaistoonsa täytyy luottaa. Jos jokin juttu ei tunnu hyvältä, ei se sitä myöskään ole. Jos minulla on sellainen tunne, että tässä on nyt jotain pielessä, niin siinä varmasti onkin. Oikeasti hyvät jutut kyllä sitten tuntuvat hyviltä, ja menevät eteenpäin omalla painollaan.

Tällä hetkellä omat voimavarani eivät riitä käsittelemään deittailuun liittyvää epävarmuutta, ja vielä vähemmän tälläistä säätöä joka jo alkaessaan tuntuu jotenkin vaivalloiselta.

Siispä, sanon nyt heipat Taiteilijalle, ja keskityn deittailun sijasta itseeni ja omaan hyvinvointiini. (Disclaimer: Tämä ei kuitenkaan sulje kokonaan pois kanssakäymistä miesten kanssa jos niikseen tulee, mutta jätän tapailuyritykset toistaiseksi väliin.)