Kaikki kivat on kuitenkin jo varattuja.
Kieltämättä tässä kolmenkympin rajapyykkiä lähestyessäni mielessä on käynyt kerran jos toisenkin, että mitä jos se juna meni jo, ja kaikki kunnolliset, mukavat ja minulle sopivat miehet onkin vaan jo poimittu pois markkinoilta?
Ei sillä, että juuri nyt olisi mikään hengenhätä pariutua, ei todellakaan. Tämä yksinolo maistuu tällä hetkellä oikein vapauttavalta, ja ajatus sitoutumisesta johonkin tyyppiin, kenties loppuelämäksi, ahdistaa.
Mutta entä jos onkin jo myöhäistä? Lälläslää, putosit pelistä pois, et enää tapaa ketään!
Toisaalta, jos peli on jo hävitty, niin sitten voikin vaan keskittyä siihen kaljan juomiseen 😀 (Kuvainnollisesti, ja toki välillä ihan kirjaimellisestikin…)
Meitsi, elämän suuressa parisuhdegeimissä:
