Kaverikorteista ja unelmamiehistä

Vaikka käsittelenkin tässä blogissa näitä sinkkuelämän iloja ja suruja pitkälti huumorin keinoin, varaan silti itselleni oikeuden vakavoitua silloin tällöin. Vaikkapa nyt.

Olen viimeaikoina miettinyt melko paljon ensimmäistä tindermiestäni, jokin siinä kuviossa jäi mietityttämään. Koska ollemme monista asioista pystyneet puhumaan toisillemme hyvinkin rehellisesti, päätin eilen suoraan kertoa hänelle mitä ajattelen. Sanoin, että vaikka asialle ei mitään voikaan, niin kyllä mua jäi vähän harmittamaan se, ettei hän musta tykännyt. Vastauksena sain seuraavaa:

”Mistä päättelit, etten tykännyt? Ei se varmaankaan aina tykkäämisestä ole kiinni.” Ja heti perään: ”Kyllä mä susta tykkään, kumminkin enemmän kaveripohjalta.”

Auts.

Fiilisten muuttumiseen kaveripohjaisiksi oli kuulemma vaikuttanut mm. molempien erohommat, niihin liittyvä tukeminen yms. (hänen sanansa). Ja okei, näinhän se vähän on, että kun avautuu toiselle ihmiselle niin yksityiskohtaisesti ja rehellisesti edellisestä suhteestaan, eksästään ja omista fiiliksistään asiasta, se kieltämättä asettaa sen ihmissuhteen tietynlaiseen kontekstiin, joka ei ole aivan romanttinen. Ja kun tarkastelen omia tunteintani ja ajatuksiani tarkemmin, huomaan myös ajattelevani tätä miestä tällä hetkellä enemmän kaverina ja jonkinlaisena tukihenkilönä, pienistä ihastumisen tunteista huolimatta. Voisi ehkä sanoa niin, että eniten tilanteessa harmittaa se, ettei koskaan tule tietämään, miten asiat olisivat voineet mennä jos olosuhteet (ja ajoitus) olisivat olleet erilaiset.

Mutta miksi se sitten harmittaa? No, luulen että siksi, että tämä kyseinen mies vastasi kutakuinkin pilkulleen ihannemiestäni (siis jos Ryan Goslingia ei nyt lasketa). Ulkonäkö, luonne, ajatusmaailma, koko paketti. Ja nyt se paketti lipui käsistäni pois, ja millä todennäköisyydellä toinen vastaava tulee vastaan vielä joskus? Veikkaanpa, että aika pieni.

Mutta sitten kun asiaa mietin enemmän, oivalsin ehkä jotain. Unelmamiehet ovat unelmamiehiä syystä, ja unelmamiehinä niiden kuuluu pysyäkin. Koska kaunis rakkaustarina sellaisen kanssa olisi ehkä sitten jotenkin liiankin ilmiselvää, yllätyksetöntä. Sitä tapahtuu elokuvissa, mutta oikeassa elämässä rakkaudella taitaa aika usein olla vähän yllätyksiä hihassaan, ja se unelmien kumppani taitaakin usein kuoriutua jostain sellaisesta, joka ei ehkä ensisilmäyksellä aivan siltä näytä. Näin haluan ainakin uskoa, että sillä rakkaudella onkin varaltani jokin silmänkääntötemppu vielä odottamassa :)

Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne!

P.S. Mites muuten, haluatteko nähdä blogissa näitä pohdiskelevampia postauksia a) enemmän b) vähemmän vai c) ei ollenkaan?