Tinderdeitti nro 6: Deejii
Ja taas yhdet deitit takana. Sen pidemmittä puheitta pitää tästä viimeisimmästä todeta, että olipahan klassinen ’paperilla täydellinen, ei silti sytytä’ -tapaus. Siis treffit meni tosi kivasti, fiilis oli rento ja juttua riitti, ja tosiaan miehessä oli kaikki puitteet kunnossa ja… Silti ei mitään. Resonoitiin jotenkin enemmän sillä kaveritasolla, kuin muulla. No, minkäs teet, oli silti mukava käydä jutustelemassa.
Viime torstain deitin kanssa viestiteltiin perjantaina vähän, mutta sitten ei miehestä ole kuulunut. Tuon miehen kanssa oli jokseenkin enemmän sitä fyysistä kemiaa, mutta sitten muuten taas oltiin ehkä sen verran eri maailmoista, että mitään vakavampaa en itsekään olisi nähnyt hänen kanssaan syntyvän.
En siis sen kummemmin itsekään kiinnostunut kummastakaan miehestä, mutta huomasin olevani silti pettynyt, ettei kummastakaan ole enää mitään kuulunut. Niinkuin wtf, mitä mä nyt sekoilen, en ole itse kiinnostunut mutta haluan silti miesten juoksevan mun perässä? Ne kemiat pelaa tai on pelaamatta kuitenkin yleensä molempiin suuntiin, eli ei mitään järkeä ottaa henkilökohtaisesti sitä, ettei nämä miehet ole musta kiinnostuneita… Vähän laittoi miettimään, että haenko mä tällä deittailulla nyt lähinnä jotain hyväksyntää ja huomiota? Jos näin, niin ei ehkä kovin hyvä..
Ugh, alkaa mennä turhan diipiksi pohdinnaksi näin maanantaille…
