Ystävyys eksän kanssa – uhka vai mahdollisuus?
Jostain käsittämättömästä syystä, eksäni haluaisi kovasti pysyä kavereina kanssani. Hänen sanojensa mukaan siksi, koska olin neljä vuotta hänelle niin äärettömän tärkeä, ei hän voi kuvitellakaan etten olisi osa hänen elämäänsä.
Okei, I get it, ei se tietenkään ole helppoa, että jaat ensin elämäsi vuosia jonkun kanssa, ja sitten yhtäkkiä se ihminen ei enää olekaan siinä. Se on iso muutos, ja eron jälkeen helposti on yksinäinen olo. Oman eksäni kohdalla yksinäisyys tuskin on se syy, ottihan hän itselleen uuden tyttöystävän suoraan lennosta. Sen vuoksi hänen on varmaan myöskin helpompi nähdä ystävyyden mahdollisuus kanssani, kun uusi kumppani on jo. Kyllähän se suhtautuminen eksiin muuttuu neutraalimmaksi, kun on tunteita jo jotain toista kohtaan. Vaikken itse enää eksääni ikävöi on asiat silti edelleen niin tuoreita, että etenkin kun itse olen sinkku ja hän seurustelee, tuntisin itseni jotenkin haavoittuvammaksi osapuoleksi jos koittaisimme olla kavereita.
Mutta oma tilanteeni sikseen, miten ylipäänsä koette ajatuksen ystävyydestä eksän kanssa? Onko yhteinen historia riittävä syy ja pohja kaveruudelle/ystävyydelle, jos muita yhdistäviä asioita (esim. lapset, yhteinen tiivis ystäväpiiri, yhteinen harrastus tms) ei ole?
Itse jotenkin näen, että jos näitä yhdistäviä tekijöitä ei ole, niin silloin on usein parempi jatkaa omia erillisiä elämiään ihan rauhassa, se kaveruus/ystävyys tulee joskus myöhemmin sitten luonnostaan, jos on tullakseen. Etäisyyttä pitämällä sitäpaitsi on paljon helpompi päästä irtautumaan suhteesta ja tunteistaan sitä toista kohtaan, joka varmasti antaa paremman pohjan ystävyydelle, kun tilanne, jossa osapuolten tunteet ovat todennäköisesti vielä jossain määrin häilyvät ja epätasaiset. Vaikkei ero sisältäisi mitään suurempaa draamaakaan, niin olen silti tuollaisen jäähdyttelykauden kannalla. Sitten kun omat tunteet ovat tasoittuneet ja on päässyt yli erosta, voi varovaisesti tökätä kepillä jäätä ja kysellä eksän kuulumisia. Jos siinä vaiheessa se kaveruus enää kiinnostaa.