Kenen paikka tämä on?

Sinun, minun vai meidän tila?

Kuulin perheelliseltä ystävältäni että heidän leikkipuistossaan käy säännöllisesti  pariskunta urheilemassa. He käyttävät leikkipuiston telineitä ja välillä myös treenaavat kahvakuulalla ja heittelevät jenkkifutista. Keskustelu asiasta oli mielenkiintoinen (ja sen sävy mielestäni yllättävän suvaitseva). Pohdintaa aiheutti mm. se, miksi lapsia leikkikentälle tuovat päiväkodin tädit tuntuivat suhtautuvat kuntoilijoihin vihamielisesti, vaikka nämä olivat selkeästi ilmaisseet lasten olevan etusijalla telineiden käytössä. Itse kerroin että minua ovat puolestaan harmittaneet urheilupuiston kuntolaitteissa kiikkuvat lapset. Treenin suunniteltu aika ja intensiteettihän kärsivät kun joutuu jonottamaan laitteisiin ”turhaan”. Lapsille on omat leikkipuistot, enhän minäkään voi mennä sinne treenaamaan. Sitten aloin miettiä hiukan tarkemmin. Miksen voi? Onko missään muualla näin tarkkaan jaoteltu eri ihmisryhmien omat ”alueet”? On lapsille leikkipuisto, nuorille skeittirampit ja aikuisille puistot (jotka ikävä kyllä ovat usein pulsujen valloittamia). Vanhuksille on omat lokeronsa, edistyneimmissä kunnissa ihan omanlaisiaan kuntoilu ja virikealueita puistossa ja tiloja kaupungilla eri tahojen ylläpitäminä. Ja silti, ainakin uutisten mukaan, kaikki voivat huonommin kuin koskaan. Lapsia ei enää kasvata koko kylä, vaan omat (joskus väsyneet) vanhemmat, onnekkaimilla on osallistuvaa suku ja lähipiiri, vanhukset ovat yksinäisiä ja työssäkäyvät aikuiset stressaantuneita ja väsyneitä. Työttömistä puhumattakaan.

Olisiko terveellistä tavata spontaanisti, normaalissa arjessa, eri ikäisiä ihmisiä? Lakata suojelemasta sitä omaa tilaa. Ymmärrän että teinit eivät varmaa viihdy samassa tilassa lasten ja vanhusten kanssa (paitsi leikkipuistoissa keskenään myöhään iltaisin), mutta se, että esimerkiksi leikkipuistot olisivat paikkoja kaikille, on ihana ajatus. Siellä vanhukset voisivat nähdä lapsia ja saada elämää ympärilleen, lapset tapaisivat varamummoja ja -vaareja…  Nyt kun asiaa ajattelee, on ihan hullua että eri ikäiset on karsinoitu niin tarkkaan kaupunkisuunnittelussa. Alkuperäisessä keskustelussakin päädyttiin siihen että kuntoilijat puistossa vain elävöittävät meininkiä!

Voi kun kaupunkisuunnittelussa otettaisiin huomioon se että eri ikäiset voivat ihan hyvin olla tekemisissä keskenään! Ja se voisi olla jopa kivaa! Siihen asti yritän ainakin vähän rikkoa rajoja. Se tyyppi teidän leikkipuistossa vetämässä laukoja voin jatkossa olla minä. Moikataan silloin!