Boooorn to be wii-i-i-iild!
Kuninkaantie, Tammisaari, Fiskars. Minä, mies ja moottoripyörät. Kolme päivää, kaksi yötä.
Aivan huikea taukopaikka lötyi Kuninkaantien varrella Salon ja Tammisaaren välillä. Oikea vanhanajan BAARI, jossa tarjolla oli kunnon evästä: anjovismunaleipä ja kuuma teetä, nam! En kestä että meillä ei ole paikasta yhtään kuvaa, vaikka sen Kaurismäkeläistä miljöötä ja palvelua ihastelimme matkalla molempiin suuntiin! Paikka päihitti kliiniset ABC asemat enemmän kuin sata-nolla!
Tiellä ei (eikä baarissa!) paljon muita liikkujia näkynyt, muutama muu motoristi vain. Me vaikutimme pienine reppuinemme ihan amatööriajelijoilta (ja ihan sunnuntaikuskejahan me ollaankin!) niiden HC matkamotoristien rinnalla joita vastaan pyyhälsi. Oli sivulaukkua, tankkilaukkua ja makuupussia tai ties mitä. No, meillä onkin vähän eri käsitys moottoripyörälomasta kuin useimmilla kohtaamillani kuskeilla 🙂 Ajoa maks. 200 km päivässä (tien pitää tietysti olla kiva) ja mahdollisimman persoonalliset taukopaikat. Määränpäässä sitten mielellään ruokaelämyksiä, viini ja muu ohjelma on plussaa. Tällä kertaa vuorossa oli Tammisaari ja sieltä käsin päiväretki Fiskarsin ruukkialueelle.
Tammisaari oli ehkä hienoinen pettymys. Kaunista keskustaa oli kovin, kovin vähän. Tai ehkä olen Naantalissa työssäkäyvänä tottunut liian hyvään? Ihanaa Tammisaaressa toki oli. Varsinkin majoitus! Varasin meille kokonaisen oman mummonmökin korttelin päässä Raatihuoneen torilta! Suosittelen lämpimästi vaikka isommallekin porukalle, yöpymään olisi mahtunut helposti 6hlö. http://www.gustaf-wasa.nu/fin.html
Matkan helmeksi muodostui visiitti Fiskarsin ruukkialueelle. Voi että mikä pittoreski kokonaisuus! Kuin suoraan Tolkienin kirjoista, voin melkein nähdä kääpiöt ja haltijat kulkemassa pitkin siltoja ja työskentelemään käsityöpajoissa. Ainoa mikä jäi Fiskarssista kaivelemaan oli tämä ainiaan jatkuva käsityön dilemma. Että KAIKKEA mikä on käsin tehty, pitäisi itseisarvona arvostaa (ja olla valmis siitä maksamaan) vaikka kyseessä olisi mikä räpellys! Ja toisena sitten tämä osaamisen tuotteistus ja markkinointi. On ihan mahtavaa että alueella on omat toimijoiden yhteiset nettisivut ja kartat. Se on jo jotain se! MUTTA, kun nettisivut olisivat juuri se väline jossa tiedottaa MUUTOKSISTA, esim. aukioloajoista yms. yhdentekevästä joka turista saattaisi kiinnostaa. Monta paikkaa jäi näkemättä koska (ilmeisesti) kesäkausi oli elokuun alussa jo ohi.
Mutta oikeasti, paikka on AIVAN IHANA! Ja upeaa että tuollainen yhteisö (sellaisen kuvan paikan toiminnasta sain) on olemassa. Rutinani johtuvat luultavasti ammattitaudista, matkailun/kulttuuri/tapahtumajärjestäjänä sitä katsoo vapaa-ajallakin asioita tietyllä silmällä. Näin on varmaan joka ammatissa? Vai onko?