Kuningasmato

Aina välillä huomaa miten paljon näkökulma vaikuttaa siihen miten asioita kokee. Edellinen oli diplomaattinen ilmaisu sille, että itse joskus ajattelee asioista jotain aivan muuta kuin muut. Voi sitä kutsua aivopieruksinyrjähdykseksikin. Itse haluaisin kutsua sitä persoonallisuudeksi ja omintakeiseksi ajatteluksi, joku voi pitää sitä pelkästään outona. Hmm.. selittelyt sikseen, tässä esimerkki:

Meillä on kaksi kissa (heistä – kyllä he ovat he, eivät ne – lisää myöhemmin). Ikeassa käydessä mukaan tarttui pikkuinen pehmolelu.  Kiva ja sopivan halpa kissojen pikaisesti tuhottavaksi tai kadotettavaksi sohvan alle. Kotona lelu todettiin hetken epäluulon jälkeen sopivaksi saaliiksi ja se pääsi tositoimiin. Lelu on tämän näköinen:

Paaaaljon myöhemmin illalla toinen kissoista repi lelua lattialla. Huomautin Miehelle (Miehestä – kyllä, isolla M:llä – myös lisää myöhemmin) että kissa repii madolta kruunun pois. Mies on kuin boldattu kysymysmerkki. Menee vielä muutama minuutti ennen kuin tajuan että kyseessä ei olekaan KUNINGASMATO! Pieni vihreä mato oli ollut minulla ajatuksissa kokoajan ylösalaisin. Se punainen lärpäke olikin KIELI eikä kruunu! Tässä kohdin aloin miettiä mitä Ikean kassalla on mahdettu ajatella kun olen innoissani selittänyt kuningasmadosta… Onneksi en sentään kysellyt kuningatarmatoa kaveriksi kuninkaalle.

Tässä minun viimeisin aivopieruninyrjähdykseni. Kerro omasi jos kehtaat!