Maanantaina mentiin suoraan aamulla mökille ja hengattiin siellä koko päivä. Kalastettiin, otettiin aurinkoa, kuvailtiin ja muuten vaan hilluttiin ja nautittiin ihmisten seurasta.  Kauheen lämmin ei ollu, mut eihän se mitään estäny. Mökillä on aina vaan niin vapaa olo, sellanen ettei mikään murehduta. Ainoo miinus mitä maanantaihin voi lisätä on se, että hyttysiä oli liikkeellä vähän liianki paljon. Puremia on nyt tosi paljon ja ne kutisee! Voihan kuitenki ajatella niin, et puremat lisää vaa katu-uskottavuuta. Eli tonkin voi kääntää plussaksi..

Tuli sitten treffattua myös serkkua, jota en oikeastaan nää kuin kesälomalla ja ehkä hyvällä tuurilla jollain muullakin lomalla. Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja onneks nähdään vielä loman aikana kesäteatterin ja mökkeilyn merkeissä.

Koira, joka kuvissa näkyy ei ole meidän, vaan mummun pikku-Piki. Ei sitä nyt ehkä voi sanoo pikkuseks, koska täytyy myöntää, että se on ihan ylilihava. Sillä alkokin nyt laihdutuskuuri ja mummu oli surullisena, kun ei saa enää hemmotella pikkustaan. On muuten hassu juttu, miten mustasukkaseks chihuahuat tulee, kun kuvaan tulee pikkulapsia tai muita koiria. Meidän tapauksessa kyseessä oli mun pienimpi serkku. Heti kun mummu vähänkin kiinnitti huomiota serkkuun, Piki alkaa murista ja haukkua (jos sitä haukkumiseks voi kutsua:) selvittiin kuitenki kaikesta hengissä ja nyt on jo kauhee hinku päästä uudestaan. ehkä sillon uskaltaa mennä uimaaan!

-N