KESÄHETKIÄ

 

Nyt kun aurinko taas lämmittää terassilla, sitä muistaa. 

 

 

Muistaa aikaiset aamukahvit kauppatorin kukkakauppojen keskellä, ohut neule päällä. Kun ilma on vielä ihan vähän viileä. Mutta aurinkoisessa kohdassa aamuaurinko lämmittää jo kasvoja.

Sen miten purjevene lipuu rasvatyynellä merellä auringon laskiessa.

Kun on juoksulenkillä aamukasteessa ja joka puolella pulppuaa huumaava kukkien tuoksu.

Sitä muistaa sen, miten viilettää pyörällä pitkin joen rantaa ja lämmin tuuli heiluttaa paidan selkämystä. 

Sen suunnittelematta ostetun pehmiksen, joka sulaa paahtavassa auringossa niin nopeasti että sulanut jäätelö valuu sormia pitkin. Vähätorin terassin lähes välimerellisen tunnelman illan hämärtyessä. 

Muistaa ne vapaapäivät jolloin on lähtenyt aamulla käymään kahvilla – ja löytää itsensä pyöräilemästä kotiin kun aurinko jo alkaa nousta uuteen päivään. 

Ja ne illat kun istuu jokilaivan kannella iltaan saakka siirtäen tuolia auringon mukana, kunnes varjo nielaisee viimeisenkin joenpätkän kokonaan. Ja ilta on vasta alkamassa. 

 

Kyllä sitä kesää jo odottaakin.