Miten olla ystävä itselleen?

  Tuijotan taas pimeydessä punaisena hehkuvia digitaaleja. Ne näyttävät 02.34. Huomasin pyöriväni yhä useampana yönä unettomana sängyssä, miettien tekemättömiä asioita ja saavuttamattomilta tuntuvia tavoitteita.  Moni tuntuukin kasaavan päiviinsä ja viikkoihinsa liikaa suoritettavaa. Sitä, miten ei tänäänkään hoitanut niitä tärkeitä paperiasioita, ei tänäänkään mennyt lenkille vaikka piti. Taaskaan ei ehtinyt siivota räjähdyspisteessä olevaa vaatehuonetta. Tai ennättänyt käydä moikkaamassa ystäviä ja perheenjäseniä joita ei ole nähnyt aikoihin. Eikä ehtinyt soittaa niille jotka ovat koittaneet tavoitella. Siivoaminenkin jäi taas seuraavalle päivälle.  Joskus tuntuu siltä, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja jotta voisi miellyttää itsensä lisäksi vielä kaikkia muitakin. Niinä hetkinä kun huomaan sättiväni itseäni saamattomuudesta ja laiskuudesta, mieleeni muistuu Eeva Kilven runo.      

“Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.” 

 On tutkittua, että kun luottaa itseensä ja pitää itseään onnistujana, niin asetetut tavoitteet ja suunnitelmat tuppaavat myös toteutumaan. Lupsautan siis silmät kiinni ja vedän syvään henkeä. Miten tärkeää onkin puhutella itseään ystävällisesti ja pitää itseään hyvänä? Aamulla kävelytän itseni ja kutsun itseni teelle – sen jälkeen voidaan alkaa miettiä muita tehtäviä.   

Oletko sinä koskaan miettinyt kuinka puhuttelet itseäsi? Entä mitä mukavia juttuja teet ihan vain itsesi vuoksi? :)