HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ
Kuulin hetki sitten kaupassa erään keskustelun. Nainen totesi ystävälleen, että ”mielestäni olen hyvä tyyppi ja tykkään viettää itseni kanssa laatuaikaa.” Kuului kummasteleva vastaus: “ No onpas sulla hyvä itsetunto!”.
Ystävänpäivää vietetään monin tavoin. Ruotsissa alla hjärtans dagina muistetaan rakasta kukilla ja suklaalla, jenkeissä valentines day on rakastavaisten suurta kulutusjuhlaa. Suomessa ystävänpäivä on aika uusi tapa, kalenteriin se tuli vasta 80-luvulla. Täällä ystävänpäivänä muistetaan perinteisesti ystäviä. Viime vuosina ystävänpäivä rakkaudenjuhlana on saanut Suomessakin enemmän suosiota, ja kauppojen hyllyt pursuavat sydämenmuotoisista suklaarasioista ällöromanttisiin lahjoihin. Ystävänpäivä aiheuttaa stressiä varatuille sydänkäpysille. Metsästetään täydellistä lahjaa, eikä haluta tuottaa pettymystä tyttöystävälle joka odottaa rakkaudentunnustusta jenkkityyliin. Ne jotka rakastavat ystävänpäivää, ovat yleensä suunnitelleet sen jo viikkoja aiemmin. Sokerihuurrutettua vuorokautta rakkaan kanssa. Helmikuun neljästoista on tehty punaisista ruusuista, törkeän kalliista lahjoista ja vain ihan vähän kohtuuttomista odotuksista.
Myös sinkut kärsivät ystävänpäivänä, sillä moni tuntee itsensä säälittäväksi ja yksinäiseksi tuijottaen läppärinruutua jäätelökulho kädessä. Sinkkunaisten porukassa taas ollaan ainakin niin parhaita ystäviä. Suklaansyönnin ja skumpan siemailun ohessa tilitetään sitä miten ihania kaikki tyypit on ja loppuillasta itketään miten ei tulla koskaan löytämään ketään. Onneksi ystävänpäivä on vain kerran vuodessa. Ystävänpäivän vihaajat taas antavat muun maailman stressata rakkauselämästään tai sen puutteesta. Sydämet, vaaleanpunaiset krumeluurit ja ystävänpäiväleivokset saavat aikaan inhoa.
Aloin pohtia kaupassa kuulemaani keskustelua näin ystävänpäivän alla. Miksipä ei voisi olla myös oman itsensä ystävä – ja pitää itseään maailman parhaana tyyppinä. Ottaa vain rennosti ja kohottaa ystävänpäivämaljan itselleen. Vai onko se tosiaan liian omahyväistä?
XOXO