Istuimme iltaa Madridin keskustan terassilla kunnes huomasimme pöydän keikkuvan. Keikuttelimme sitä hetken niin, että viinikin läiskähti pöydälle. Tarjoilija tuli katsomaan tilannetta, heilutti pöytää muutamaan kertaan ja totesi kovaan ääneen ”no problem!”. Ajattelimme tietysti, että hän palaa pian korjaamaan asian – ei tullut koko iltana. Espanjalaiset eivät nipota pikkuasioista ja muutenkin elämä tuntuu olevan siellä mutkattomampaa. Kaikki on ”vähän sinne päin” (paitsi ruoka).

Illalla hotellihuoneen sängyssä mietin, kuinka sitä välillä stressaakin kaikesta ihan liikaa. Luin jostain joskus, että mielenrauha lähtee niin yksinkertaisesta asiasta kuin nykytilan hyväksymisestä. Kuinka liiallinen kontrollointi, murehtiminen, itsensä ja oman elämänsä vertaileminen toisten elämiin on kuluttavaa. Kaikki me mietimme joskus, miten muka toisilla on kaikki niin täydellistä.  Ehkä kannattaakin joskus joustaa ja antaa tilaa uudelle. Antaa elämän tapahtua. Yhtäkkiä sain jotenkin paljon energiaa. 

Seuraavana iltana lähdin kuumasta ravintolasta ulos haukkaamaan happea. Nauroin itsekseni, kun huomasin millä ovet pysyivät auki; osterinkuorilla! Kun elämää kontrolloi liikaa, tulee sulkeneeksi monta ovea. Kaikkeen löytyy ratkaisu – ainakin väliaikainen. Kunhan ei stressaa. No problem!

/The world is your oyster