PAKKO OLLA ONLINE

 

 

 

Tylsyys on hyväksi. Tylsyyteen kannattaa jopa hakeutua, kertoi Helsingin yliopiston dosentti ja aivotutkija Minna Huotilainen Hesarissa. Artikkelin mukaan monen on nykyään mahdotonta katsoa televisiota tai istua bussissa ilman kännykän räpläämistä. Meillä on tapana suojata itseämme tylsyydeltä, sillä emme kestä sitä. Kännykkä on kasvanut kiinni minunkin käteeni. Tylsyys ei ole vaihtoehto – ellei akku ole loppu. Kännykkää tulee räplättyä bussipysäkillä, telkkarin äärellä, sekä silloin kun se on epäkohteliasta. Esimerkiksi kaverin kanssa kahvilla. Jos puhelin jää kotiin, iskee ahdistus.

 

 

 

 

Tunteelle on nimi. FOMO eli “fear of missing out”. Fomosta kärsivällä on pelko paitsi jäämisestä, vaikka ei ehkä tiedä mistä. Kännykkä mahdollistaa jatkuvan sosiaalisen kanssakäymisen ja voi aiheuttaa pakonomaista statusten ja viestien tarkistusta. Tutkimusten mukaan psykologinen riippuvuus “online-tilassa” olemiseen voi aiheuttaa ahdistusta. Sillä koetaan olevan negatiivisia vaikutuksia ihmisen psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin, se lisää kielteisiä tunteita – jopa masentuneisuutta. 

Artikkelin mukaan tylsyyteen kannattaisi hakeutua, se saattaa nimittäin tehdä meistä luovempia. Tylsyyttä voi edesauttaa, Huotilaisen mukaan digipaasto on hyvä lääke. Kokeilun voi aloittaa esimerkiksi jättämällä kännykän bussissa laukkuun. Hän neuvoo myös vähentämään viihteen kulutusta, sillä helppo viihde täyttää tyhjän tilan joka muuten jäisi omille assosiaatioille. Muutoksia voi nähdä paitsi keskittymiskyvyssä – myös luovuudessa. 

Huotilaisen neuvoja noudattaen pidän bussimatkalla kännykän laukussa. Se polttelee taskussa kuin satasen seteli. Opettelen uudelleen mitä bussissa voi tehdä – katsella ihmisiä ja tutkia ympäristöä. Käsi hapuilee kännykkää, sillä sinnehän on voinut tulla vaikka viesti. Kaikkeen ei kuitenkaan ole pakko vastata heti. Ehkä siinä meillä on opeteltavaa.