Sunnuntai Tiirikkalassa

 

 

Tiirikkalan brunssilautanen on uusittu, joten päätimme mennä tänään testaamaan. Puolenpäivän aikaan olimme ensimmäisten joukossa, ja pikkuhiljaa muitakin nautiskelijoita alkoi vyöryä sisään. Söimme sisällä ja pian yläkerran kotoisa terassikin alkoi täyttyä ruokailijoista. Kevään ensimmäisten lämpimien viikonloppujen aikaan ihmisissä on jotain erikoista – jokaisesta auringonsäteestä nautitaan hymyssä suin.

 

 

 

Yleensä brunssilla syö itsensä ähkyyn saakka, eikä rasvaa tihkuvasta ja kukkuraisesta lautasesta ehdi sen kummemmin tekemään mitään johtopäätöksiä (paitsi sen, että on ihan liian täynnä). Brunssilautanen oli hyvän kokoinen – maltillinen annoskoko pysäytti maistelemaan eri makuja ja kaikkea oli kuitenkin juuri sopiva määrä. Annoksen maut olivat pehmeitä ja laadukkaita, tuli hyvä mieli syödessä! Leikkeleitä, rapeaa leipää ja croisanttia, raikasta salaattia ja melonia, paahdettuja pähkinöitä, pehmeää juustoa ja maukasta munakasta.

 

 

Oli kiva kerrankin poistua brunssilta sillä fiiliksellä, että ei tee mieli pelkästään kaatua vatsan viereen sohvalle. Aurinkoisessa jokirannassa olikin mukava kävellä brunssin jälkeen! Vähätorilla ja sen ympäristössä on jotenkin eurooppalaisempi tunnelma, kuin monessa Etelä-Euroopan kaupungissa.  Jälkkärihammasta jäi hieman kolottamaan, joten suuntasimme vielä kesän ensimmäisille pehmiksille.