4D-ultra.
Edellisestä raskauteen kuuluvasta kunnallisesta ultrasta on nyt noin seitsemän viikkoa aikaa. Helpotukseksemme siinä kaikki oli hyvin, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa hiipiä tunne, että olisi ihan päästä taas tyttöä moikkaamaan. Laskettuun aikaan tuntuu olevan niin pitkä aika, että ikävähän tässä on jo alkanut tulla. Päätettiin siis varata aika yksityiselle 4D-ultraan ja käydä kurkkaamassa, mitä pienelle kuuluu. Meillä ei ollut mitään syytä olettaa, että kaikki ei olisi jostain syystä hyvin. Neuvolassa kuunnellaan sydänäänet joka kerta ja vauva myllää vatsassa päivittäin, joten elonmerkkejä saa kyllä tasaisin välein. Tästä huolimatta jännitti taas melkoisesti ennen ultrausta. Muutaman kerran mielessä käväisi jo perua koko juttu. Miksi ylipäänsä omaehtoisesti halusimme laittaa itsemme tähän piinapenkkiin. Taas sai sydän jyskyttäen tutista aulassa ja odottaa lääkärin kutsua.
Lääkärin huoneeseen päästyämme homma eteni hyvin suorasukaisesti. Paita ylös, geelit mahaan ja anturi heilumaan. Ja siellähän se meidän pikkuinen taas köllötteli. Ultrauspäivä oli tarkalleen rv 26+3. Tytön pää oli tiukasti alaspäin syvällä lantiossa, joten kunnollisia kasvokuvia hänestä ei saatu, taaskaan. Rakenneultrassa hänellä oli kädet naaman edessä. Ei ilmeisesti ole mikään linssilude tämä meidän jälkikasvumme. Tai sitten ihan vain meidän kiusaksi heittäytyy hankalaksi 😀 Lääkäri yritti työnnellä ja saada häntä vaihtamaan asentoa useaankin kertaan, mutta ei tuottanut tulosta.
Tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki oli täysin kunnossa. Sisäelimet ja rakenteet käytiin tarkasti läpi ja kaikki näytti aivan normaalilta. Vauvan kooksi hän mittaili tällä hetkellä 960 grammaa, joka osui tismalleen keskikäyrälle. Ei iso eikä pieni. Syntymäpainoksi hän arvioi 3,5-3,8 kiloa. Jännä nähdä, tuleeko osumaan oikeaan. Hymy herkässä ja pari sataa euroa köyhempinä saatiin poistua mukanamme kasa valokuvia ja CD, jossa on koko parinkymmenen minuutin mittainen ultrakuvaus videona.
On se joka kerta aivan huikea tunne nähdä oma vauva. Jokainen potku ja sydämen syke konkretisoi asiaa ja tulevaa hieman. Kalliita minuuttejahan nuo yksityiset ultrat ovat, mutta kyllä ne taas olivat joka sentin arvoisia. Nyt on taas niin paljon turvallisempi, luottavaisempi ja rauhallisempi mieli. Kauanko se kestää, on sitten asia aivan erikseen ;)
-Hanne-