Vauvamysteeri.

En ole vielä kovinkaan kauaa edes tajunnut, että minusta on oikeasti tulossa äiti. Meille tulee vauva ja meidän pitäisi jopa tietää, mitä sen kanssa tehdään. Vauvat, lapset ja kaikki niihin viittaava on tätä ennen ollut minulle aivan vieras maailma, johon ei ole tarvinnut sen kummemmin perehtyä. Enkä suoraan sanottuna ole edes ollut kovinkaan kiinnostunut perehtymään. Nyt siihen olisi sitten jossain määrin pakko alkaa syventymään. Tämä tuntuu ajoittain aivan loputtomalta suolta. Olen jo muutaman kerran saanut kunnon stressin ja ahdistuksen päälle, kun kaikki tuntuvat puhuvan jotain Isofix-telakka-Bugaboo-heittoaisa-turvakaukalo-imetysasento-Manduca-sormiruokailu-kiinteät-perhepeti-rintaraivari –koodikieltä, josta en ymmärrä sanaakaan. Ja, mikä pahinta: minun oletetaan ymmärtävän! Kyllähän kaikki tulevat äidit ovat perillä näistä, eikös. Tuskin tämäkään on aivan totta, mutta siltä se ajoittain on tuntunut.

 

Kun luen keskustelupalstoja tai kuuntelen vierestä pienten lasten äitien keskustelua, ymmärrykseni on suunnilleen samaa luokkaa kuin seuratessani periaatteessa mitä tahansa urheilua tai miesten armeijamuisteloita. Tulkki olisi tarpeen. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että kaikki selviää kyllä aikanaan. Kaikki se, minkä ylipäänsä tarvitsee selvitä. Enhän ennen raskauttakaan tiennyt miten raskausviikkoja lasketaan tai mitään muutakaan odotukseen liittyvää. Niin sitä vaan kummasti asiat alkavat kiinnostaa ja selvitä, kun ne ovat itselle ajankohtaisia ja koskettavat henkilökohtaisesti. Toivon, että vauvan hoidon ja lapsen kasvattamisen kanssa tulee olemaan samalla tavalla.

 

 

Uskon myös, että on hyvin monia eri tasoja ja asenteita, joilla tähän kuvioon voi lähteä. Toisille on varmasti luontaisempaa perehtyä tiettyyn osa-alueeseen pohjia myöten toisen mennessä samasta paljon vähemmällä paneutumisella. Kummatkin lähestymistavat ovat mielestäni täysin yhtä hyviä. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, eikä turhia paineita tarvitsisi ottaa, jos joku yksittäinen juttu ei nyt satu kiinnostamaan. Helsingin Sanomissa oli muutama päivä sitten juttua merkkilastenvaatteista ja siitä, kuinka jotkut käyttävät lasten vaatteisiin satoja euroja kuukaudessa ja ovat hyvinkin tietoisia trendivaatteista ja -merkeistä. Joillekin äideille lastenvaatteet ovat harrastus. Tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella itseäni hurahtamaan esimerkiksi tähän kyseiseen asiaan kovinkaan helposti. Hipelöin ja ihastelen kyllä vauvojen vaatteita jatkuvasti ja haaveilen siitä, miten tulen pienen tyttöni pukemaan, mutta en ole loppupeleissä siitä ihan niin tarkka. Ihan ;) Sitä vastoin voisin hyvinkin kuvitella, että ruoka-asiat tulevat ennemminkin olemaan sellainen asia, johon jaksan paneutua ja olla kiinnostunut, koska ne nyt kiinnostavat muutenkin. Tämän sanottuani, puolen vuoden päästä meillä mennään mitä suurimmalla todennäköisyydellä valmiilla purkkiruoilla eikä soseiden survominen huvita pätkääkään :D

Mutta sekin on sitten ihan täysin ok.

-Hanne-