Aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä Luukissa.
Olen tunnettu kylmän ja talven vihaaja. Tunnustan, ei lempivuodenaikani. Olen äärimmäisen herkkä kylmälle ja aina jäässä. Tämän vuoksi kaikki ulkopuuhat talvella ovat minulle hieman haastavia. Vaikka monet sanovatkin, että kaikki on vain pukeutumisesta kiinni. Syksyn satsauksena ostin Canada Goosen untuvatakin ja olen käyttänyt sitä valehtelematta päivittäin syyskuusta saakka. Mitään kovia pakkasia Helsingissä ei tänäkään talvena ole koettu kuin muutamana päivänä, mutta minulle tuo takki on ollut pelastus jopa nollakeleillä 😀
Talvisin ulkoiluni jää harmittavan vähäiseksi hienohelmailuni ja arkailuni vuoksi. Yleisesti rakastan kuitenkin ulkoilmassa oleilua ja sitä raukean raitista fiilistä, joka ulkoilupäivän jälkeen vallitsee. Lauantaina Helsingissä oli aivan upea aurinkoinen talvipäivä. Jopa hieman keväinenkin. Sen innostamina päätettiin sunnuntaina suunnata Espooseen Luukin ulkoilualueella tekemään pientä luontopolkukävelyä ja grillailua. Aamupäivästä keli ei näyttänyt ihan siltä, mitä oli lupailtu, muta siinä vaiheessa, kun perille päästiin, aurinko kaivautui esiin.
Polut Luukissa olivat melko jäässä ja jouduin mahani kanssa sipsuttelemaan aika varovasti penkkoja pitkin. Evästauon pidimme nälkäisinä heti alkuun ja sen jälkeen suuntasimmekin metsän sijaan lammen jäälle kävelylle. Maasto oli paljon helpompi kulkuista ja aurinko pääsi esteettömästi porottamaan. Aivan ihanaa. Ja miten ne voileivät voi aina maistua laavun penkillä niin paljon paremmilta kuin sisätiloissa.
En ollut Luukissa koskaan aikaisemmin käynyt, mutta täytyy ehdottomasti palata kesällä uudestaan ja tehdä kunnon lenkki maastossa, kun polut ovat paremmassa kunnossa. Ja nyt täytyy kyllä ottaa myös asiaksi nauttia ulkoilusta jokaisena aurinkoisena päivänä, joka tässä kevään korvalla tänne suodaan :)
-Hanne-