Ihoni ja minä emme ole läheskään aina olleet kovin hyvissä väleissä. Ihohistoriikkiin mahtuu ikuinen teini-ikä näppyineen, atooppinen iho ja kosmeettisista allergioista johtuvat käsi-ihottumat. Välillä iho on ollut oikein mukavassa kunnossa ja välillä tuntuu, että mikään ei kelpaa. Talvisin ihoni on selkeästi kesäihoa kuivempi. Monta vuotta minulla on jo ollut tapana tehdä laiskotuksesta huolimatta kokovartalorasvaus jokaisen suihkukerran jälkeen. Tämä on selvästi helpottanut kuivan ja kiristelevän ihon kanssa. Teen rasvauksen siitäkin huolimatta, vaikka iho ei juuri sillä hetkellä tuntuisi erityisen kuivalta tai kutisevalta. Pidän sitä ennaltaehkäisynä. Jos iho pääsee pahaan kuntoon, sen elvyttäminen on vaikeaa ja pitkä prosessi.

Vaikka vatsa ei mikään jättiläinen vielä olekaan, kiristää ihoa kuitenkin jo selkeästi ja ajoittain kutina on melkoista. Olenkin nyt hommannut joitain perusvoiteita ja öljyjä ihan vain vatsaa varten, vaikkei niistä haittaa muuallakaan kropassa ole. Melko herkkäihoisena olen toistaiseksi kääntynyt aptekkivoiteiden puoleen, jotka ovat ajaneet asiansa hyvin. Tällä hetkellä käytössä ovat seuraavat putelit:

Aqualania käytän oikeastaan koko kropalle. Ceridal-öljyä lähinnä keskivartaloon ja joihinkin muihin selkeästi kuivempiin kohtiin. Sebamedin Anti Stretch Mark Cream on ollut käytössä vain vatsakummulla.

Ja mites sitten nuo mahdolliset raskausarvet. Kukapa niitä nyt erityisesti haluaisi. Sorruin ostamaan tuon Sebamedin voiteen, joka väittää sekä ehkäisevänsä niitä että haalistavan jo tulleita juonteita. Suhtaudun tällaisiin voiteisiin yleisesti hyvinkin skeptisesti, mutta nyt oli herkkä hetki ja purkki tarttui mukaan. Olen sitä nyt uskollisesti keskivartaloon sivellyt jo muutamia kuukausia. Vielä arpia ei ole ilmaantunut, mutta tuskin se tuosta voiteesta kuitenkaan johtuu. Uskon ennemmin, että mikä tahansa kunnon perusvoide, joka pitää ihan pehmeänä ja joustavana ajaa saman asian. Ja ihotyypillä ja geeneillä on toki se iso osa tässäkin pelissä. Teini-iässä, kun pituutta tuli puolessa vuodessa kymmenen senttiä ja kiloja sama numero, ihoni venyi, ja siitä on vieläkin muistona haaleita viiruja lantiolla ja yläreisissä. Jos siis arpia on minulle jo kertaalleen tullut, olisi varmaan suurta itsepetosta kuvitella, että nyt niitä ei tulisi. Toisaalta äidilleni niitä ei tullut kahden raskauden aikana lainkaan. Katsotaan kuinka käy. Rasvaillaan ja toivotaan parasta 🙂

-Hanne-