Rv 30.
Vauvani on nyt kolmekymppinen, kolmekymppinen! Tasaluvun saavuttaminen tuntui taas jonkinlaiselta virstanpylväältä, vaikka kai se tässä vaiheessa on vain yksi viikko muiden joukossa. Jokainen päivä tuo tietysti paremmat selviytymismahdollisuudet, jos synnytys vaikka käynnistyisi ennenaikaisesti. Jokainen päivä tuo myös varsinaista laskettua aikaa lähemmäksi. Äitiyslomasta puhumattakaan. Siihenkään ei ole enää montaa viikkoa. Kituviikkoja, täytyy kyllä myöntää 😀
Kävin viikolla taas verikokeissa anemiaseurannan vuoksi. Tuntuu, että minusta on viimeisen puolen vuoden aikana imetty niin monta putkiloa verta, että se jo itsessään riittäisi verettömyyden syyksi. Hemoglobiinini on pysynyt melko tasaisesti sadan tuntumassa. Rautavarastoni sen sijaan ovat nyt huvenneet ja sisätautilääkäri käskikin aloittaa lisäraudan nappailun. Olen kuullut ah niin ihania juttuja noista raudan sivuvaikutuksista vatsan toimintaan. Hommasin itsekin heti alkuun muutaman eri merkin testattavaksi. Suosituksia otetaan myös vastaan 🙂
Vauva köllöttelee edelleen samassa asennossa, jossa on ollut jo pidemmän aikaa. Pää alhaalla, selkä minun vasemmalla ja potkuja satelee oikeaan kylkeen. Liikkeet ovat tosi vahvoja ja koko maha heiluu ja muljuu vauvan liikkeiden tahdissa. Suurimmaksi osaksi se on aivan ihanaa ja huvittavaa. Nautin siitä mylläyksestä kaikista raskausjutuista eniten. Inhottavinta se on juuri ruokailun jälkeen, kun vauvan päättää työntää perää oikein kunnolla keuhkoja ja vatsalaukkua vasten. Uuughh. Maha on muutenkin hujahtanut aikalailla kokoa viimeisten parin viikon aikana. Todella outoa, kun yhtenä aamuna sukat eivät menekään enää jalkaan niin vaivattomasti tai pari päivää aikaisemmin käyttetty paita ei enää mahdukaan. Kasvuviikot menossa sekä vatsan sisä- että ulkopuolella.
Väsymys vaihtelee edelleen päivästä toiseen. Mielialat ja mielihalut tuntuvat myös olevan melko hyvin hallinnassa. Pääsääntöisesti mieli on vain levottoman ja innokkaan odottava. Jäljellä oleva aika tuntuu loputtoman pitkältä, mutta myös aivan liian lyhyeltä. Pari kuukautta enää ja sitten tämä vaihe onkin jo ohi. Helpotus ja hirvitys.
-Hanne-