Suoliston salaisuus.

Lukaisin juuri mainion Giulia Endersin kirjan Suoliston salaisuus. Teoshan on pyörinyt bestseller-listoilla jo hyvän aikaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tartuttua siihen. Kirjaa ei ole turhaan hehkutettu. Monimutkaisesta biologisesta ja lääketieteellisestä aiheesta on kirjoitettu hyvinkin kansantajuisesti ja hauskasti. Kirjailijalla on loistavia ja huvittavia esimerkkejä, joilla hän havainnollistaa suolen toimintaa ja eri ravintoaineiden vaikutuksia ja reaktioita sisuksissamme. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä sisuksiinsa laittavat ja varsinkin niille, joilla on jonkinsortin ongelmia kyseisellä alueella.

Meillä tämä tituleerattiin hyvinkin nopeasti kakkakirjaksi 😀 Tätäkin osuutta kirjassa kyllä käsitellään, mutta sehän on vasta päätepysäkki pitkän ja mutkikkaan läpikulkumatkan jälkeen.

Itseäni aihe kiinnostaa juurikin oman vatsahistoriani takia. Lapsena ja nuorena minulla ei ollut vatsan kanssa oikeastaan mitään ongelmia. Pulmat alkoivat vasta aikuisiän kynnyksellä ja vaihtelivat kausittain. Välillä vatsa oli oikein hyvässä kunnossa, enkä kiinnittänyt siihen juuri mitään huomioita. Sitten kaikki saattoi muuttua yhdessä päivässä ja tästä seurasi vaikka puolen vuoden piina. Pahimmat ongelmat itselläni ovat olleet turvotus ja se, että vatsa on vain päivästä ja kuukaudesta toiseen aivan sekaisin. Kun vatsa on ollut ajoittain pahana, tuntuu, että mikään ei ole auttanut. Laktoosin jätin jo aikaa sitten pois, kun se ei selvästikään minulle sopinut. Olen kokeillut FODMAP-ruokavaliota, mutta myönnettäköön, että kokeilujaksoni ovat olleet niin lyhyitä, että ainakaan niiden aikana en ole huomattavaa parannusta huomannut. Samoin olen jättänyt milloin minkäkin ruoka-aineen pois yrittäen löytää vatsaa ärsyttävää syyllistä, mutta mikään ei ole tuntunut kunnolla auttavan. 

Keliakiaa olen vuosia itse epäillyt syylliseksi. Suvussani on sitä useammallakin. Sitä on myös minulta tutkittu ensimmäistä kertaa jo joskus lapsena, mutta aina tulokset ovat olleet negatiivisia. Muutamia vuosia sitten muiden verikokeiden yhteydessä huomattiin, että keliakiavasta-aineeni olivat huimasti kohonneet. Sain lähetteen tähystykseen. Ei mikään mieltä ylentävä toimenpide, mutta halusin ehdottomasti viimein saada asiaan selvyyden. Tähystävä lääkäri sanoi, että silmämääräisesti suolistossani oli keliakiaan kuuluvia vaurioita. Hänen ohutsuolesta ottamansa koepalat olivat kuitenkin negatiivisia, joten virallista keliakiadiagnoosia en saanut. Nyt kun jälkikäteen tätä ajattelen, olisi tuolloin viimeistään ollut aika aloittaa gluteeniton ruokavalio kaikesta huolimatta. Näin en kuitenkaan tehnyt ja vatsaongelmani jatkuivat aaltoillen. 

Kunnes viime talvena ne yltyivät, eikä loppua näkynyt. Viime talven ja kevään aikana vatsani oli jatkuvasti sekaisin. Kävin vessassa kaksi tai kolme kertaa päivässä kunnon tyhjennyksellä. Kevään aikana painoni alkoi tippua, kun kaikki mikä meni ylhäältä sisään, tuli pian toisesta päästä ulos. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Taaskaan. Juhannuksena sairastuin. Minulle nousi kuume ja pari päivää myöhemmin kipeitä rakkuloita kämmeniin ja jalkapohjiin. Enterorokko. En voi tietenkään olla varma suorasta syy-seuraussuhteesta, mutta näytti siltä, että vastustuskykyni oli aivan pohjalukemissa sekaisin olevan suolistoni vuoksi. Pari vuotta aikaisemmin olin myös sairastanut tulirokon. Päätin, että nyt sai riittää. Aloitin gluteenittoman ruokavalion. Viikon sisällä kaikki vatsaongelmani olivat kadonneet. Eivätkä ole kahdeksan kuukauden gluteenittomuuden aikana palanneet. Muutaman kerran olen vahingossa syönyt jotain gluteenipitoista ja vaikutus on näkynyt samantien.

Harmittaa, etten tajunnut ottautua asiaan tarpeeksi vakavissani jo vuosia sitten. Onneksi nyt kuitenkin aloitin gluteenittoman ruokavalion ennen, kuin tulin raskaaksi. En tiedä, onko suolistoni vielä täysin parantunut, mutta en halua edes ajatella, millaista olisi, jos se olisi vielä samassa kunnossa kuin vuosi sitten. Kaikkien ravintoaineiden ja vitamiinien saaminenhan on nyt äärimmäisen tärkeää, eikä sairas suolisto pysty niitä imeyttämään. Joten, virallinen keliakia tai ei, tällä linjalla pysytään.

Kuten kaikissa terveyteen liittyvissä asioissa on itsensä kuunteleminen numero yksi. Toissijaista on, mitä asiantuntijat sanovat. Jos joku tuntuu pahalta, lopeta se. Ei kannata alistua ajattelemaan, että minun vatsani nyt vain on tällainen. Itselläni kesti vuosia, ennen kuin syyllinen löytyi ja jouduin menemään monen mutkan, kokeilun ja erehdyksen kautta. Kannatti!

-Hanne-