Työtä ja itsetutkiskelua
Ajattelin eilen postata yritykseni instaan helpon kysymyksen lempiväristä. Päätin kuitenkin hieman tutkia värejä tarkemmin, vaikka olenkin niistä paljon vuosien varrella lukenut, kaikki nippelitieto ei jää muistiin.
Näin muutama päivä sitten jossain upeita kuvateoksia kukkien mesiviitoista, eli niistä ultraviolettiväreistä, joilla kukat houkuttelevat hyönteisiä luokseen, ja joita ihmissilmä ei erota. Ne olivatkin kerrassaan upeita otoksia kaikkine hehkuvine väreineen, ei ihme, että medenkerääjät ovat mieltyneitä niihin!
Värit yleisesti ovat eri aallonpituuksilla kohteista hohtavaa valoa, joita aivomme silmiemme kautta tulkitsevat. Silmiemme ja aivojemme yhteistyöstä johtuen näkemämme todellisuuskin on ’vain’ aivojemme paras arvaus. Samoin siis väritkin aistimme osin eritavoin. Jotkut (enemmistönä naiset) erottavat enemmän värisävyjä kuin toiset. Mutta esim. puna-vihersokeus on hyödyksi (yleensä miehillä) esim. tarkka-ampujan tehtävissä ja hämärässä – se ei siis ihmiselläkään ole turhaan evoluutiossa mukana säilynyt.
Lempivärini on lapsesta asti ollut vaaleanpunainen. Kuitenkin kun tutkin sen eri vivahteita, ja kotonani sananvärisiksi oletettuja laatikoita, huomaan niiden eron. Jotkut sävyt taittavat enemmän keltaiseen, jotkut siniseen, jotkut ovat aavistuksen murrettuja sävyjä jne. Tästä tullaan siihen, että joskus kun olen maalannut esim. eri huoneiden seiniä, en ole yleensä voinut ostaa väriä, joka on ollut liikkeen värikartassa. Vaikka vaihtoehtoja on ollut paljon, en ole löytänyt mieleistäni, vaan minun on pitänyt sekoittaa väri itse.
Pidän eri väreistä, ja ne vaikuttavat mielialaani. Vaikka olenkin vaaleanpunaisen ystävä, sitä ei juurikaan päälläni tai sisustuksessani näy. Vaatteissa ja sisustuksessa muutenkin tulee käytettyä keskenään eri värejä. Lemppareitani ovat myös esim. kulta, oliivinvihreä ja musta. Tuntuu myös siltä, että eri elämänvaiheissa tulee käytettyä jotain tiettyä väriä enemmän. Minulla oli pitkään ns. punainen kausi, jolloin siedin kirkkaankin punaista enemmän kuin nyt.
Ajattelen myös, että kun jokin väri vetää meitä puoleemme, tarvitsemme sen tuomaa voimaa, suojaa tai piristystä. Luonnossa voi nähdä hyvinkin kirkkaita kontrasteja, ja silti maisema näyttää mielestämme hyvinkin ehyeltä ja harmoniselta. Ei oikeastaan ole olemassa väriä, jota en sietäisi, kunhan sitä oikeassa paikassa sopiva määrä.
Väreillä on eri kulttuureissa erilaisia merkityksiä, ja saatamme viestiä niillä alitajuisestikin ympäristöömme. Värit ovat visuaalinen kieli. Mielestäni kuitenkin globaalissa maailmassa, ja Suomessa arkielämässämme annamme itse merkityksen käyttämillemme väreille, vaikka niillä olisikin jokin koodikieli.
Tietoinen värilläviestintä, jota emme välttämättä sen kummemmin ajattele ja prosessoi, tapahtuu esim. liikennemerkeissä, mainonnassa, einespakkauksissa… Ja usein esim. varoitusmerkeissä käytetään yleismaailmallisesti samoja värejä (musta-keltainen-yhdistelmä, punainen), kylpylöissä valkoista, turkoosia, sinistä, ravintoloissa punaista jne. Paitsi kontrastit, syynä on myös värien aiheuttamat mielikuvat ja niiden psykologinen merkitys. Punainen saa esim. syömään ravintolassa pidempään, ja pelaamaan punaisen pöydän äärellä kauemmin.
Väreilläviestintää on harjoitettu myös kukin. Tietty määrä ja tietty väri yhdessä voivat välittää saajalle viestin. Nykyään niillä ei kuitenkaan ole samanlaista merkitystä kuin ennen, ehkä ne on kuitenkin hyvä tiedostaa. Itse olen pari kertaa hautakukkia ostaessani ajatellut sitä, millaisesta kimpusta saaja olisi eläessään pitänyt, ja kunnioittanut edesmenneen muistoa näin.
Ehkä postaan vielä sen instakysymyksen, ja palaan väreihin toisinkin tavoin myöhemmin.
Kuvaksi tähän postaukseen valitsin Fenix-linnun, joka symbolisoi naisellista viisautta, voimaa ja sisukkuutta, jotka ovat minutkin tähän tilanteeseen tuoneet: olen kokeillut juuri ensimmäistä päivääni kokopäiväisenä yrittäjänä! Tein myös Wendolin holvikauppaan Fenix-korvikset myyntiin.💛
Ettei kirjoituksestani tule liian pitkä, rajaan sen tähä, ja jatkan muista aiheista myöhemmin! Voi hyvin!❤