Tyttö ja poika ja se ikunen juttu
Kiisa tuolla kaipaili romanttista, yllättävää viestiä salaiselta ihailijalta, joten ajattelinpas kertoa, miten tapasin oman pikku kakkanokkani.
Ala-asteella päätin, että haluan miehen, joka on a) komea b) osaa laulaa c) osaa tanssia – muulla nyt ei ollut niin väliä.
25-vuotiaan sinkkumuikkelin elämässäni tilanne oli jo aivan toinen. Tulevan prinssini tuli olla a) kauniskätinen b) mukava c) varakas d) taiteellinen e) Nokian johtaja f) urheilullinen g) Esiintyvä artisti, jolla on jo muutama kultalevy plakkarissa h)… i)… j).. jne…
Tapasin miehiä, joissa oli aina jotain vikaa – ihan vaikka eivät olisi edes olleet täysiä kusipäitä. Joko heidän sormensa olivat liian punaiset (joka on muuten ihan harvinaisen ällöä), tuoksu vähintäänkin outo, jutut perseestä tai lähestymistapa vähintäänkin outo. Lopulta löysin joka ikisestä kollista jotain väärää, eikä kukaan oikein tuntunut kelpaavan.
Sitten päätin olla jonkin aikaa täysin yksin, ilman minkäänmoisia odotuksia tulevasta. Koin sinkkuuteni jonkinmoisena rasitteena, koska jokainen miesjuttuni tuntui menevän mönkään tavalla tai toisella – päätin siis olla yksin ja tavata ihmisiä ilman erityisiä odotuksia mihinkään suuntaan.
Kunnes eräänä päivänä sain Facebookissa viestin mieheltä, jonka kanssa meillä oli yhteisiä ystäviä. Hänen mielestään olin kaunis ja vaikutin profiilini perusteella mukavalta ihmiseltä, ja hän haluaisi mennä kahville.
Olin tietysti moisesta rehellisyydestä todella järkyttynyt – minä kun olin tottunut pelimiehiin.
Pläräsin kahviehdottelijan kuvat läpi ja päpätin puhelimeeni kaverille, että ”no tuon kanssa en kyllä lähde ainakaan yhtään mihinkään.” Mieheni on varsin komea, joten olin ihan satavarma, että hän on täysi pissajorma ja naistenmies, jota tuskin kannattaa edes tavata. Hän on myös varsin miehekkäässä ammatissa, minkä vuoksi häntä nyt ei ainakaan kannattaisi tavata – en voi sietää poliisien, ambulanssiuroiden sun muiden miehekästä patsastelua ja jääkiekkoilija-kävelyä, joten olin jo tässä vaiheessa täynnä ei-sanaa.
Kaverille pitäisi tarjota pitsa, koska hänen mielestään ihmistä ei voi tuomita pelkän FB-profiilin perusteella – olipa hänen Facebook-profiilikuvansa kuinka kuuma tahansa. Nielin ei-sanan vatsalaukkuuni ja kappas vallan, nyt kirjoitan tätä sormus sormessani.
Eli tällä vain ajattelin sanoa ihanalle Kiisalle ja muille teille, että eihän sitä koskaan tiedä, milloin se yllättävä viesti tai THE ROMANSSI löytyy. Kiisan tapauksessa romanttinen viesti mitä todennäköisimmin on paloittelusurmaajalta, mutta aina se ei sitä ole. Asioihin on tietysti suhtauduttava tietyllä varauksella, mutta kannattaa varoa esimerkiksi a) Unelmamies-listojen tekemistä b) ihmisten arvioimista ennen ensitapaamista, niin hyvässä kuin pahassakin ja c) ihmisten luokittelua kaikkinensa.
Että sitä vaan.
<3 Choco
Ps. Nyt tuo mieheni muuten on a) komea b) osaa laulaa c) osaa tanssia – ja on just sitä kaikkea, mitä en edes tiennyt haluavani. <3
Pps. Ja nyt teille, jotka jo näpytätte niitä kiukkuisia lauseita kommenttiboksiini – moni tämän tekstin lauseista on kirjoitettu ihan pikkanen pilke siellä silmäkulmassa.