kuva loistavalta Finnish problems -sivulta

Mun on joskus jotenkin vaikea tulla toimeen ulkosuomalaisten kanssa, niinku yleisestikin on vaikeinta niiden kanssa, jotka ulkoisesti muistuttaa eniten mua itseäni mutta sitten jossain kohtaa hinnaa. 

No, ensinnäkin joskus tekee mieli huokasta kun jokainen kolme kuukautta Aasiassa kiertävä reissaajakin kutsuu itteään ulkosuomalaiseksi koska ”ei oo vaan koskaan kokenu itteään suomalaiseksi koska siis inhoaa kylmää ja rakastaa aurinkoa”. Jaha. 

(Oon muuten tullu tulokseen että on itseasiassa vaikee löytää kansaa jolla olis intohimosempi suhtautuminen aurinkoon ku suomalaisilla: missä muualla iloitaan yhtä tunteella ekasta aurinkoisesta päivästä jo sillon kun on helmikuu ja kinokset maassa? Tai vedetään terassituolit esiin heti kun on teoreettinenkin mahdollisuus istahtaa ulos?Lisäksi harvassa paikkaa on sisätilat rakennettu yhtä huolellisesti ihanaksi lämpimäksi pesäksi missä voi talvellakin hengaa t-paidassa ja melkein unohtaa kylmyyden, nimim. lontoossa +10 ja nukun kahden peiton alla)

Mutta ne varsinaiset ulkosuomalaiset jotka on asunu muualla jo ties kuinka kauan. Hirveen usein tää ulkomaankokemus jalostaa niistä todellisia maailmankansalaisia, jotka on oikeessa maailman joka kolkassa (joillain valppailla yksilöillä tää nostaa päätään jo lyhyen Erasmus-vaihdon tai Aasianmatkan aikana) Ulkomailla ne on Suomen lähettiläitä, joiden joka kippo on Arabiaa, lautasliinat Marimekkoa ja Muumishopissa on käyty hamstraamassa 40 punnan metallitölkkejä. Vastaantuleville ulkomaalasille selitetään juurtajaksain talvisota ja Kekkosen aika jos ne erehtyy kysymään mitä tahansa historiaan liittyvää. Ylipäänsä niistä tulee jotenki hirveen rasittavia koohottajia, kai joidenkin ihmisten selviytymisaistit vaan yliaktivoituu kun ne muuttaa ulkomaille ja joutuu yksin kannattelemaa Suomen lippua yllä. 

Noo mut ulkomaalla niitä on aika helppo vältellä, ne liikkuu aika usein vielä ryhmissä. Mut lyhyillä Suomenlomilla (tai vielä pahempaa, paluumuuton yhteydessä) niistä tulee ihan kestämättömiä. Yhtäkkii kaikki on huonosti, noloa ja, kevään 2011 jälkeen, ’perussuomalaista’. Ei asiaa mitä ei jaksais päivitellä useampaan otteeseen: ”eikä kun kaikki tääl puhuu suomea”, ”voi kun ihmiset näyttää niin suomalaisilta”, ”missään ei myydä tuoreita mangoja!” 

Oon ajatellu tän silleen et muista ihmisistä marisemisen sijaan käsittelen tätä itsekehitysharjotuksena, kerta mulla on itelläkin vaara lipsua miksi-iän asteelle kunhan palaa Stadiin. Kun tarpeeksi psyykkaan itteeni etukäteen niin saan jonkun alitajuisen inhoreaktion jos harkitsenkaan sit kitiseväni siitä et ”tääl vaan ruma alepa rehottaa”.