rantakossuelokuva
Hei, olin matkalla.
Ja mietittiin siinä vanhojen ystävien kanssa, että kas kun suomalaisista naisista (huom! ei teinitytöistä) ei ole vielä tehty samanlaista leffaa kun nää viime vuosien Napapiirin sankarit, Pussikaljaelokuva ja jopa Rare Exports, jotka kaikki katsoin mielihyvällä ja joissa kaikissa periaatteessa miesjoukko muheltaa omiaan reippaassa kaverihengessä.
Oltiin siinä vähän juhlittu elossaoloa ja remmellettiin öisellä rannalla seitinohuessa aamuyön hiprakassa ja juteltiin tyhmiä, ei muuten edes miehistä. Juurikaan. Joten tuli mieleen kysyä, että miksi sitten leffoissa/sarjoissa kun nainen juo, niin se on aina merkki epätoivosta, itsesäälistä ellei peräti yleisestä elämän alamäestä? Muutenkin huoleton elämäntyyli tuntuu usein johtavan moraaliseen kadotukseen, kun taas miehet saa rauhassa porsastella kohti onnellista loppua. Siis edelleen näin elokuvamaailmassa.
Niiiiiiiiin. Muutenkin viihde riitelee oman elämän kanssa siinä suhteessa, että naisten typerehtiminen yleensä liittyy jotenkin miehiin; yritetään saada mies itselle tai kostaa sille. Hoh! Tehkää joku suomalainen leffa neljästä naisesta, jotka remmeltää hyvässä toverihengessä, joskus ehkä iloisesti päissään, riitelee keskenään ei-miehistä ja puhuu suoraan. Ehkä vähän itkee mutta ei juo siideriä eikä vitsaile naisten ja miesten eroista. Niin ostan lipun ja menen katsomaan!
