Päätin tulla torstaina sairaaksi. Makasin sitten torstain ja perjantain sängyn pohjalla. Onneksi kuume laski ja lauantaina sitä ei ollu enää, joten päätin lähtee illalla ajeleen kylälle. Ajeltiin sitte kaverin kanssa neliään asti ( yöllä) ja katteltiin känniläisten hölömöilyjä. Ollu taas kaikkee ressaavia asioita, koeviikko alkaa ja ystävät ärsyttää.. 

Musta jotenkin tuntuu, että me ollaan tässä yli kymmenen vuojen aikana muututtu niin paljon.. Haluaisin vaan unohtaa ne hetkeks, mutta miten voit unohtaa sun parhaat ystävät? En pääse minnekkään tuulettumaan, eikä mulla olis paikkaakaan.

En voi puhua kellekkään mun tuntemuksista, koska kukaan ei tajua niitä. Aattelen muutenkin aivan liikaa ja aivan tyhmiä asioita. En voi sille mittään. 

Tänään kävin sitten raivo- ajelulla, kaasu pohjassa. Kyllä se vähän helpotti oloa. 

Ps. Perjantain Vain Elämää- ohjelma oli ihana! 

http://www.youtube.com/watch?v=i98zFFcQkyA Anna mä meen.