Viimeinen päivä…

…on eniten toivoa täynnä

Kuukausi vaihtuu ja minä myös. Minä vaihdun päivittäin, mutta kuukausi on ennalta tiedossa oleva sykli. Jos unohdat sen voit tarkistaa. Se on vakio. Minun elintoimintoni ovat vakio, koska niiden on oltava. Voit operoida niitä, mutta mieltäni et suoraviivaisesti pääse operoimaan, koska minä olen monta. En kuulu mihinkään sillä en koe yhteenkuuluvuutta josta puhutaan. En kuulu edes työpaikalleni enkä perheeseeni. En kuulu, vaikka perhe on tärkein. Ei myöskään perhe kuulu minuun.

Me unelmoimme vapaudesta. Todellinen vapaus on mielen vapaus. Meidän yhteisöllinen vapautemme on vapautua mielemme sekä oppiemme kahleista. Shangri-La on se joka on ollut. Se on se joka on ollut enne ajanlaskun alkua. Kun päästää irti hyvästä ja pahasta on saavuttanut paljon jos tämän osaa tehdä ilman kapinaa ja sen yhteisen hyvän edestä jota saattaa toisinaan olla vaikea nähdä joten voi olla, että sen yhteisen hyvän tietämiseen saatetaan vaatia jotain mikä nykyaikana saattaa olla ihmismielelle haaste. Etsijä löytää. Myös opettajan on oltava oppilaalle valmis.

Minulla se alkoi punk aatteena ja ateisimin kautta. Kulki omaa polkuaan ja etsii vielä. Rakkaudellinen riippumattomuus saattaa olla päämäärä joka avaa mielen portit. Toiset avaavat niitä päihteillä, mutta se ei tule toimimaan pitkällä tähtäimellä. Joillakin ei lyhyelläkään. Yksi kerta riittää. Minä olen alkoholisti ja addikti joten päihteiden voima riepottaa minua ja hallitsee yli totaalisen kaikkeuden. Siksi en käytä ja siksi opettelen elämään.

Unelmoimme mieheni kanssa matkailuautossa elämisestä ja talvisin kodista Espanjassa. Samaan aikaan olemme miltei tavallinen eläinrakas perhe. Vuokralla pienessä kaupungissa.

Minä olen kyllästynyt rapussa tömisteleviin naapureihin, sairaisiinkin heippalappuihin jotka taloyhtiö kielsi, naapuriin joka ilmeisesti siivoaa 24/7 ja samalla ymmärrän, että tätä tämä on kunnes itse muutamme asennettamme tai muutamme pois. Pullataikina venyy- minä en. Rauhallista ympäristöä tahtovana ei asenteeni enään veny ja pauku. Ristinsä kullakin ja travellerina eläminen tuo omansa.

 

Kevättä, vappua ja unelmaa kohti!

 

Caro