Itseni herra

Tässä kaikessa omassa rauhassa istuessa ja kuulokkeissa raikuva Jannika B: Itseni herra laittaa miettimään…

”Muistinko olla Itseni herra?
Muistinko tehdä niinkuin tahdon?
Muistinko kiittää,arvoa antaa?
Muistinko ottaa omaa aikaa?
Jos tämä ois iltani viimeinen
Osaisinko olla onnellinen?
Muistinko olla Itseni herra tänäänkin?”

Kuinka helposti (?) sitä unohtaakaan itsensä.
Ainakin itsellä on tapana laittaa toiset etusijalle ja vasta jossain ketjun päästä löydän oman paikkani.
Vaikkakin kaiken pitäs lähteä itsestä,ensin sinä ja vasta sitten muut. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kuinka usein tulee kiitettyä kaikkia kaikesta mitä he tekevät/sanovat?
Kyllähän ne perus kiitokset tulee sanottua,mutta koskakohan viimeks olis vaikkapa sanonu ystäville
et ”Kiitos,kun oot siinä.Kuuntelet autat ja olet.” 

Taikka se arvostus.Pientä.Huomaamatonta. 
Välillä tulee ainakin äidille kerrottua kuinka arvostan häntä paljon. 
Mutta arvostanhan mä tietenkin ystäviä ja kaikkia muitakin jotka sen arvostuksen ansaitsee.

Oma-aika. Voisin väittää et se on tuntematon käsite,mutta väärin.
Omaa aikaa löytyy näin iltasin lasten mentyä nukkuun ja päivisinkin löytyy jos vaan haluaa.
Sekä joka toinen viikonloppu löytyy omaa aikaa,ei sitä yksin vietä,mutta omaaika ilman lapsia. 
Mutta loppupeleissä se oma-aika on niin lyhyt aika,ettei se oikein lohduta.

Mutta Itseni Herra… No sehän olen päivittäin. Minä päätän tekemiseni ym.
 

Ja
Jos tää olis ilta viimeinen,ni kyllä-Kyllä olisin onnellinen <3 
Koska mulla on melkeinsä kaikki mitä toivoo voi. Ihanat Kiukkupyllypoikani.Ihana mies kuvioissa.Ystävät.Perhe,Äiti+sisarukset <3

Ja voiko onnellisuutta ees mitata mitenkään? 
Jokainen on oman onnensa seppä.

 

Peace&Love
-S-