Minä olen—-

Minä olen…. Yksin. Yksinäinen. Ystävien ja perheen ympäröimä. Kuinka silti on mahdollista olla yksin ja yksinäinen?
Vaikka ihmisiä on ympärillä ja pääsee purkaan oloaan ystäville ja perheelle.Tärkeimmille ihmisille.Silti sisältä päin olen lukossa. Lukossa niin pahasti vieläkin,että vie kauan ennenkuin se aukeaa.Olen yrittänyt avata sitä suurta ja raskasta lukkoa jo helmikuusta 2012 eteenpäin. Osittain se aukeni loppu vuoteen mennessä,mutta sitten se lukittui tiukemmaksi taas joulukuun alussa eron myötä. Kohta vuoden verran sitäkin solmua yrittänyt avata,mutta yksin se on mahdotonta. Asiat pitäisi päästä puhumaan kunnolla läpi. 
Helmikuussa kuoli meidän tytär,toukokuussa alettiin odottaan jo uutta tulokasta,joka syntyi käynnistyksellä 19.12.-12. Ja kaiken tämän kruunasi ero,joka tuli 1.12. Mistään asioista ei pahemmin puhuttu.Lakaistiin maton alle,sivuutettiin täysin,vaihdettiin aihetta,riideltiin tai pidettiin mykkäkoulua. Lopulta se vei siihen ettei mitään uskaltanu sanoa ääneen.Piti hiipiä varpaillaan. Viimestään siinä vaiheessa kadotin itteni. 
Avoimesta,luotettavastta,rehellisestä,iloisesta ja rakastettavasta ihmisestä oli tullut varovainen,hiljainen,ujo,arka ja pelokas. 
-äiti-