Ehjänä rikkinäinen

Ollu taas niitä päiviä,ku mikään ei kiinnosta,mikään ei tunnu miltään,missään ei oo mitään järkee…
Tekis vaan välillä heittää lusikat tiskiin ja luovuttaa.Ihan kaiken suhteen.Tuumata et Game Over. 
Elämä vaan ei tunnu kulkevan mihkään suuntaan,ajatukset junnaa päässä ja nekin on enimmäkseen negatiivisia.
Jokainen päivä tuntuu jollain tavalla yhen sortin selviytymiseltä. Tekohymy naamalle ja esittään kaikille,et voin ihan hyvin ja kaikki on hyvin. Se helkkarin teko pirteys ja se helkkarin väärä minä. Ja eniten helkkaria sille minulle,joka ei vaan puhu asioistaan.Kunnes on pakko. 

Ennen nukahtamista viimesin ajatus on ”Yks selviytyminen takana,toinen tulossa”.
Aamusin taas herätessä ajatus on ”Selviydy.Yritä ainakin.” ja tekohymy naamalle. 

Todellisuus taas on se,ettei jaksa kiinnostaa mikään,ei mikään.On vaan jotenkin niin hirveen kiree olo.Tekis mieli vaan hautautua sängyn pohjalle ja vetää peitto korviin.Toivoo parasta ja herätä ns.parempana ihmisenä. Tai sit vaan nukkua,nukkua,nukkua ja nukkua. 
Ulkopuoliset ei välttämättä (tai siis ei ollenkaan) osaa arvatakkaan kuinka hajalla/rikki sitä voikaan olla sisältä päin. Sitä kehittää itelleen sen suojamuurin,ettei kukaan vaan huomais sitä todellisuutta.

Vanhoista päiväkirjoista löyty kohdat: 
Vuonna 2009-10 oon muuttunu sellaseks KotonaNyhjääjäksJotaEiKiinnostaMikään.
Helmikuu 2012 oon muuttunu sellaseks HaluanMaataPeitonAllaKokoPäivänPiilossaPaskaaMaailmaa.
Tammikuu 2013 Makoilen vieläkin piilossa peiton alla tätä pahaa maailmaa,mutta välillä kurkkien sieltä ja ettien positiivisia asioita. 
Jos nyt tarvis laittaa vastaavaa,ni se menis varmaan jotenkin näin: Kesäkuu 2015 EhjästiRikkinäinenJollaMasennusTaasPinnallaMuttaSiltiErittäinOnnellisenRakastunut.

 
Onhan mulla syitä vaikka kuinka,jonka takia pitäs tää olo saada pois ja nää negatiiviset ajatukset. 
-Mullon kaks poikaa,joitten takia on pakko vaan jaksaa (vaikkei (aina) jaksa).
-Mullon ihana mies,joka vaan on jaksanu katella mua,vaikka aina en oo mikään helpoin ihminen.Joka haluaa kuunnella mua ja haluaa et puhun sille.Luotettava,Rehellinen,Ihana…jne… Tuki ja Turva. Rakastan <3 
-Mullon ihania ystäviä,joihin voin luottaa ja ne sanoo suoraan asiat. Mitä nyt muutamia jotka ei osaa ku valittaa ja jauhaa samoja asioita. Tottakai meikä sit kuuntelee sen kaiken vielä tähän oman olon lisäks. 
-Mullon ihana perhe,äiti ja sisarukset,joihin voin aina luottaa <3
 Eniten kiitosta vanhimmalle pikkusiskolle,joka on ollu mun tuki ja turva,luottamuksen arvonen. Rehellinen. Rakastan paljon <3 

Tavoite on nyt sit se et pääsee tästä olotilasta eroon.Tuskin helppoo se ei tuu oleen,mut eka on kuljettava se raskas (ja pitkä) tie sinne huipulle ja tultava omana ittenään alas. Sekin matka on loppupeleissä kuljettava alusta loppuun ite.

Peace.Love
-S-

P.s. Tähän oloon sopiikin biisiks seuraava,koska sanat vaan osuu ja uppoo. Kertosäe varsinkin. 

Welcome to my life 
You see it is not easy
But I´m doing all right
Welcome to my dream
It´s only one who needs me 
And stays right by my side 

 https://www.youtube.com/watch?v=ATGF1wGq0-0
 

suhteet oma-elama syvallista ajattelin-tanaan

Muutokset…

Välillä huomaa pysähtyvänsä miettimään elämää ja sen tuomia muutoksia.
Kuinka kaikki on tapahtunu ihan yllätäen ilman mitään erillisiä suunnitelmia.

Eräs ilta tapasin erään henkilön,oltiin toki viestitelty niitä näitä jo jonkin aikaa,mutta sitten sovittiin tapaaminen.
Siitä tapaamisesta seuraskin se et viestit vaihtu edelleen päivittäin ja tavattiin useemmin. 
Nyt huomaankin olevani parisuhteessa tämän henkilön kanssa ja olevani onnellinen <3

Eniten tässä oon yllättyny niistä omista tunteista ja muutoksesta mikä on tapahtunu.
Ensin tuli ihastus,sitten tykästyminen (toivon mukaan myöhemmin rakkaus). 
Suurimman muutoksen oon huomannu itestäni siinä,et kuinka voikin aidosti luottaa toiseen ja 
kuinka hän on saanut musta esille sen puhuvan puolen. Yleensä,kun en asioistani pahemmin kenellekkään puhu kunnolla.
Ja myös se kiintymys. Sekin on erilaista kun normaalisti,ei liiallista kiintymistä eikä liian lepsua vaan just sopivassa määrin.
Ja se hempeempi puoli… Juuri ikinä koskaan en oo ollu mikään hempeilijä tyyppi,mut hupsanheikkaa.
Niin sitä vaan on löytyny sellanenkin puoli. 

Mutta ehkä eniten oon yllättyny siitä,et saan kuulla ihania asioita enkä juuri mitään negatiivista itestäni (ainakaan vielä :p )
Koska en oo tottunu sellaseen et joku vois jopa sanoo jotain nättiä,ihanaa jne mulle. Alussa sen otti ihan vaan sellasena liibalaabana,mut ei enään,koska tiedän et toinen oikeesti tarkottaa sitä. Sekin oli vaan sellanen totuttelu kysymys ja omien ajatusten muuttamista vaativa asia. 

Sillon joskus eron jälkeen sitä mietti et löytyykö ikinä ketään sellasta joka hyppäis tähän sirkukseen mukaan. Kuitenkin kaks suht ylienergistä ipanaa ja ei niin helppo käsitellä äiti. Mutta kappas kummaa,löyty ja siitä oonkin enemmän.ku kiitollinen et joku uskals ja halus liittyä meidän MiniSirkukseen. Varmasti vaatii totuttelua kaikille taikka ainakin lapsille,koska nehän on vaan ollu mun kans pisemmän aikaa ilman et olis joku toinen aikuinen jakamassa sitä meidän arkea. Mutta pikkuhiljaa ne alkaa jo tottuun siihen et J saattaa vietellä meillä aikaa vapaa päivinään. Ainakin huomannu kuinka ne välillä kyselee J:stä jne. Eli parempaan päin ollaan menossa 🙂

Enkä mä kyl vaihtais päivääkään (Paitsi sen yhden lauantai känni illan :’D )  tästä kuluneesta 66päivästä ( 😀 ) koska asiat ei vois olla paremmin tällä hetkellä <3 

Peace&Love
-S-

 

 

 

suhteet oma-elama oma-elama ajattelin-tanaan