Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa

watermarked_cover (3).png

Huomaan muuttuneeni kuluneen yli kuukauden aikana. 
Mutta miten?
Pieniä muutoksia pikku hiljaa.
En mieti asioista enään pelkkää huonoa vaan näen jo iloa asioissa.
Minusta on kuoriutunu esiin joku siirappinen puolikin. Ällön ihanaa. 
Ennen en paljoa hempeilly tai muutakaan.

Mutta suurimpia muutoksia on varmaankin se,että huomaan et ihmiseen voi luottaa ja kertoa omia asioita.
Yleensä pidän asiani/mietteeni enimmäkseen omana tietona enkä juuri luota kehenkään ollenkaan.
Nyt oon huomannu kuinka tulee toiselle kerrottua edes jonkun verran siitä mitä pään sisällä liikkuu. 
Ei vielä täysin suoraan eikä kaikkea,mutta edes jotain ja se on mulle jo paljon. 
Lisäksi se luottamus… Näköjään oikeesti on vielä ihmisiä joihin voi luottaa. Ei vielä täysin,mut pikkuhiljaa.
Toivon vaan et tulevaisuudessa vois luottaa ihan täysillä ja jakaa kaiken sen toisen ihmisen kanssa,jonka ansiota nää
pienetkin muutokset on. <3 

Ja ne Tunteet.
Voi herttilei kuinka paljon ihminen voi käydä tunteita läpi toisen takia?
On niinkun niin laidasta laitaan tunteita. 
Eniten hämmentää se onnellisuuden tunne. 
Koska aikasemmin mietin et voiko sitä onnee ees löytyä? Mistä löytyis muka joku joka haluais tän koko paketin?
Mut niin sellanen vaan löyty ja onnellisuus tuli myös. <3
Sitten ne kaikki kaipauksen tunteet ja ihan kaikki muut. 

Eniten hämmentää se nuorempana ”perhosia vatsassa”- juttu.
Ikinä sitä kokenu ja nyt sen tunteen tiedän. 
Ihana Tunne <3 

Peace&Love 
-S-
 

 

 

 

 

 

suhteet oma-elama rakkaus oma-elama

Itseni herra

Tässä kaikessa omassa rauhassa istuessa ja kuulokkeissa raikuva Jannika B: Itseni herra laittaa miettimään…

”Muistinko olla Itseni herra?
Muistinko tehdä niinkuin tahdon?
Muistinko kiittää,arvoa antaa?
Muistinko ottaa omaa aikaa?
Jos tämä ois iltani viimeinen
Osaisinko olla onnellinen?
Muistinko olla Itseni herra tänäänkin?”

Kuinka helposti (?) sitä unohtaakaan itsensä.
Ainakin itsellä on tapana laittaa toiset etusijalle ja vasta jossain ketjun päästä löydän oman paikkani.
Vaikkakin kaiken pitäs lähteä itsestä,ensin sinä ja vasta sitten muut. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kuinka usein tulee kiitettyä kaikkia kaikesta mitä he tekevät/sanovat?
Kyllähän ne perus kiitokset tulee sanottua,mutta koskakohan viimeks olis vaikkapa sanonu ystäville
et ”Kiitos,kun oot siinä.Kuuntelet autat ja olet.” 

Taikka se arvostus.Pientä.Huomaamatonta. 
Välillä tulee ainakin äidille kerrottua kuinka arvostan häntä paljon. 
Mutta arvostanhan mä tietenkin ystäviä ja kaikkia muitakin jotka sen arvostuksen ansaitsee.

Oma-aika. Voisin väittää et se on tuntematon käsite,mutta väärin.
Omaa aikaa löytyy näin iltasin lasten mentyä nukkuun ja päivisinkin löytyy jos vaan haluaa.
Sekä joka toinen viikonloppu löytyy omaa aikaa,ei sitä yksin vietä,mutta omaaika ilman lapsia. 
Mutta loppupeleissä se oma-aika on niin lyhyt aika,ettei se oikein lohduta.

Mutta Itseni Herra… No sehän olen päivittäin. Minä päätän tekemiseni ym.
 

Ja
Jos tää olis ilta viimeinen,ni kyllä-Kyllä olisin onnellinen <3 
Koska mulla on melkeinsä kaikki mitä toivoo voi. Ihanat Kiukkupyllypoikani.Ihana mies kuvioissa.Ystävät.Perhe,Äiti+sisarukset <3

Ja voiko onnellisuutta ees mitata mitenkään? 
Jokainen on oman onnensa seppä.

 

Peace&Love
-S-

 

 

suhteet oma-elama rakkaus oma-elama