Nyt vaihteeksi jotain muuta eli tilitystä kamppailustani terveellisen elämän puolesta.

paita Nike, lenkkarit Asics

En voisi hehkuttaa tätä enempää, mutta rakastamani syksy on tullut! Luonto on saanut kauniita ruskan sävyjä ja ilma on viilennyt, joten on saanut taas kääriytyä ihaniin neuleisiin ja kaulahuiveihin. On ollut kauniita kuulaita syyspäiviä, jolloin on voinut nauttia raikkaassa ilmassa luonnosta ja ihania sateisia iltoja, kun on saanut vain hyvällä omallatunnolla makoilla sohvalla viltin alla.

Ihanasta syksystä huolimatta, kaikki arjessani ei ole mennyt niin kuin Strömsössä. Lupasin nimittäin itselleni jo elokuun lopussa palauttavani normaalit terveelliset elämäntapani takaisin arkeen (pääosin terveellisen ruokavalion sekä säännöllisen liikunnan ja ulkoilun), mutta siinä onnistumatta. 

Kesä on aikaa, jolloin pidän myös lomaa terveellisen elämän tavoittelusta ja annan itseni antaumuksella herkutella ja laiskotella. Syksyllä sen sijaan alkaa aina uusi alku; ryhdistäytyminen. Joka vuosi olen onnistunut palauttamaan ilon liikuntaan ja oman kehoni hoivaamiseen juuri syksyisin ja tsempannut aina seuraavaan ansaittuun taukoon eli joululomaan asti.

Jotenkin vain tänä syksynä aloitus ei ole mennyt putkeen. Edelleenkin tulee syötyä järjettömät määrät roskaa eli impulsiivista herkuttelua en ole saanut kuriin, mutta suurin ongelma on silti liikunnassa. Olen ehkä jotenkin nihkeästi saanut enintään kaksi kertaa viikossa tehtyä jotain: lyhyt joogasessio tai vähän kuntopiiriä, mutta hyvin tyypillistä on myös ollut sen jääminen tasan yhteen kertaan, jos siihenkään. Tavoitteenihan on suositellut 2-3 kertaa viikossa.

Kysynkin vain, että missä helvetissä on mun itsekuri? Ja missä se liikkumisen ilo, mikä aikaisemmin pelkästään riitti motivaatioksi? 

Jotenkin se vain menee niin, että aina kun pitäisi alkaa tekemään jotain, lähteä lenkille tai pitää pitkän kaavan mukainen joogasessio, niin ei ole yhtään fiiliksiä siihen. Sitten ajattelen, että kun nyt kerta väsyttääkin (kuten valitettavasti syysiltaisin vähän aina tuppaa tekemään), niin päätän siirtää urheilut sellaiselle päivälle, kun olen energisempi ja lopulta sitä päivää ei koskaan tule. Todella raivostuttavaa!

Ei tässä kai voi muuta kuin vain jatkaa yrittämistä. Liikunnasta kun tulee aina niin hyvä, rentoutunut ja kepeä olo kroppaan ja mieleen ja sitä kaipaan jokapäiväiseen elämääni. Onneksi rakas syksy, ihana uusi alkuni, on vielä itsekin vasta aluillaan ja saan nauttia siitä paljon jatkossakin -toivottavasti myös paremmasta olosta! 

Tsemppiä teille kaikille muillekin syksyn lenkkipoluille!