Beleza?

Aina näin syksyn pimeinä, kylminä iltoina kaipaan Brasilian kuuman auringon alle. Beleza tarkoittaa jotain tyyliin kaunista, mutta sitä käytetään usein kysymyksenä ”Miten menee? Onko elämä hyvää?”

 

Porto De Galinhasin valkeat hiekkarannat ja kädessä paikallisesta pikkukiskasta ostettu italialainen jäätelö. Mmmmmm, taivaallista! 😀 I’ll never forget it.

 

Recifen tyypillistä lähiötä, ei ihan pahinta slummia vielä. 

 

Jälkeenpäin harmittaa, että kulutin siitä kahdesta kuukaudesta, mitkä maassa vietin ihan liian monta päivää oksenteluun, kuumeiluun, ihmisten ikävöintiin, ripulklödjflaklökrhtiin ja ihan kummaan angstaamiseen (kulttuurisokkiko lie???) Onhan se totta, että Suomen maaseudulla varttuneelle minulle oli haaste asua keskellä miljoonakaupunkia, kaltereiden ja paksujen muurien takana Brasilian polttava kuumuus ja hupenevat vesivarat (lue: ei juoksevaa vettä, eli ei kunnon suihkua, ei mahdollisuutta vetää vessanpönttöä…) seurana. Hyvästi hiljaisuus, luonnon rauha ja hyvä henkilökohtainen hygienia. Vaikka siis brassithan on kovia poikia käymään suihkussa ja vierailtakin saatetaan kysyä kylässä ollessa, että haluatko käydä suihkussa…mutta meidän lössi siis eli yli vesivarojen ja seurauksista kyllä sitten kans kärsittiin. :)

 

Tyypit leikkii paikallisten lasten kanssa. Yllä oleva kuva on yhdestä mun suosikkipaikasta. Favela jossa paikalliset ywamilaiset olivat käyneet jo pitemmän aikaa tapaamassa slummin lapsia tuossa pienessä asunnossa heidän kanssaan leikkien, opettaen ja aikaa viettäen. Oli ihanaa maalailla muksujen kaa ja yrittää  äärimmäisen ontuvalla kielitaidolla saada aikaiseksi keskustelua. :D Anyway, love it. Elämä maistui elämältä. <3

 

Laitetaas tähän loppuun vielä hyväntuulista Seu Jorgea. :)