”Mäkin olin tosi epätoivoinen” ja muita kannustavia sanoja

Tinder-juttuni sai hämmentävän suuren suosion, josta olen nöyrän kiitollinen. Varoitan jo nyt, etten tässä jutussa tavoittele vastaavaa huumoripitoisuutta, mutta toivottavasti se on lukemisen arvoinen siitä huolimatta.

Olen ollut sinkkuna useamman vuoden ja voin rehellisesti todeta olevani tyytyväinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Välillä kuitenkin tuntuu, etteivät kaikki kanssaihmiset täysin käsitä tätä. Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset kokevat elämän olevan automaattisesti parempaa parisuhteessa.

Itse nautin vapaudesta ja omasta ajastani niin paljon, etten ole valmis luopumaan siitä kenen tahansa takia. Myönnetään, rima nousee vuosi vuodelta

Uskon että voi olla monenlaisia onnellisia loppuja. Kenties suurimmalle osalle ihmisistä oikeimmalta tuntuu etsiä puoliso ja perustaa perhe. Itsekään en ole pois sulkenut tätä mahdollisuuksien listalta, mutta en näe sitä mitenkään pakollisena. Se tulee mikä on tullakseen.

Erosin pitkästä, vakavasta ja erittäin sekavasta suhteesta kolmatta ja viimeistä kertaa kuusi vuotta sitten. Silloin jouduin kohtaamaan sen tosiasian, ettei kaikki elämässäni välttämättä tulisi menemään ”niin kuin pitäisi”. Tuolloin, 24-vuotiaana, tämän ajatteleminen ja läpikäyminen tuntui kovin surulliselta ja kipeältä. Minusta ei ehkä tulisikaan nuorena äitiä, ei ollut hääsuunnitelmia näköpiirissä ja asuntolainaakin makselin yksin.

Vanhempien sukulaisten ja työkavereiden kannustavat tiedustelut poikaystävistä (joita ei ollut, ja silloinkin kun oli, ne vaihtuivat tiuhaan) ja tsemppaavat patistelut uuden parisuhteen aloittamiseen tuntuivat loukkaavilta. Tosin nyt kun kaikki ovat lakanneet kyselemästä aiheesta, ymmärrän olevani heidän silmissään jo täysin menetetty tapaus.

Tässä kahdenkymmenenneljän ikävuoden kriisissäni aloin todella pohtimaan sitä, mitä MINÄ oikeasti haluan ja mitä minä haluan sen takia että minun OLETETAAN niin haluavan. Päätin, etten tulevaisuudessa aio tyytyä paremman puutteessa mihinkään tai kehenkään. En vaadi mieheltä täydellisyyttä, mutta myöskään mikään ihan kiva ei kelpaa. Vaatimukset, jotka miehelle asetan liittyvät (onneksi) enemmän sisäiseen kuin ulkoiseen kauneuteen.

Ulkopuolinen paine tai muiden odotukset eivät ole pätevä syy kumppanin tai perheen hankkimiseen. Ja JOS edellä mainitut eivät ikinä tule minulle enää ajankohtaisiksi, ei siinä kai häviä kukaan muu kuin korkeintaan minä itse. Minulla on myös vankka usko siihen, että ikisinkkunakin voin viettää onnellisen ja kokonaiselta tuntuvan elämän.

Tämä vuodatus olkoon merkkinä siitä, etten dissaa sen enempää parisuhteessa olevia kuin sinkkujaan. Kirjoitus ei myöskään ole piilov*ttuilua kenellekään, esim. parisuhteessa oleville ystävilleni. Toivon, että jos joku tuntemani henkilö kokee tämän tekstin loukkaavana, hän kertoo siitä minulle. V*ittuilen paljon mieluummin päin naamaa silloin kun siihen on aihetta <3

Mitään ne vastaan me-astelmaa en siis yritä luoda. En myöskään halua antaa itsestäni ”happamia sanoi vanha piika pihlajanmarjoista”-vaikutelmaa.

On kuitenkin tilanteita, joissa sinkkujen ja parisuhteessa olevien näkemykset tai tarpeet eivät kohtaa. Esille nostamani asiat perustuvat pitkälti omiin kokemuksiini ja ystävieni kanssa käymiini keskusteluihin.

MITÄ SINKUT HALUVAT SANOA PARISUHTEESSA OLEVILLE YSTÄVILLEEN:

Kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt bestikselleni?

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka muuttuvat kun he aloittavat uuden parisuhteen ja niitä jotka eivät muutu. Ympärillä olevien ihmisten voi olla vaikea ymmärtää henkilöä jonka mieltymykset, harrastukset, elämänkatsomus tms. muuttuvat pienessä ajassa radikaalisti, etenkin jos vaikuttaa siltä että syynä tähän muutokseen on uusi seurustelukumppani.

Jokainen meistä kehittyy jatkuvasti, mutta on tärkeää säilyttää oma persoonallisuutensa uudesta ihanasta kumppanista huolimatta.  Jos ystävät huomauttelevat äkillisestä muutoksesta, voivat nämä moitteet sisältää kateuden sijasta myös totuuden.  Ystäväsi todennäköisesti pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet eivätkä halua vierestä seurata kuinka joku uusi tyyppi pyrkii pois opettamaan sinusta niitä piirteitä, joiden takia sinä olet juuri sinä.

Kaikkea ei tarvitse kertoa

Vaikka ystävän persoonapronomini vaihtuisikin minusta meiksi, on hyvä muistaa, ettei kaikkia ystävien asioita ole tarkoitettu jaettavaksi uuden kumppanin kanssa. Ystävän yksityisasioista ei ole suotavaa kertoa kumppanille ellei ole varma, että ystävä haluaa ne hänen tietoonsa saattaa.

Nolojen tilanteiden välttämiseksi, on myös aiheellista mainita puhelun alussa, jos laittaa ystävän kaiuttimeen hanipuppelin ollessa kuuloetäisyydellä.

Pariskunnan seksielämä on toki heidän välisensä yksityisasia. Tai niinhän miehet ainakin toivovat. (Tätä kirjoittaessani saan suurta nautintoa ajatuksesta, että ystävieni poikaystävät lukevat tämän tulematta hullua hurskaammaksi kaikesta siitä mitä MINÄ TEISTÄ TIEDÄN *juoninaurua* vai tiedänkö mitään…)

Sääli on sairautta.

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen itse tyytyväinen omaan elämääni. En siis kaipaa minkäänlaista lohdutusta sen vuoksi että olen sinkku. Kommentit tyyliin: ”Mäkin olin tosi epätoivoinen” tai ”kyllä säkin vielä jonkun löydät” ärsyttävät minua suunnattomasti. En minäkään sano itseensä tyytyväisille ystävilleni että ”kyllä säkin varmasti laihdut vielä” tai ”uskon että meikillä sustakin saa ihan nätin näköisen”.

Ei siis kannata olettaa, että jokainen sinkku kadehtii kaikkia parisuhteessa olevia ihmisiä. Itse olen tätä tuulipukukansaa 30 vuotta katselleena kerta toisensa jälkeen hämmentynyt muun muassa siitä kuinka monella avioparilla on joko telepaattisia kykyjä TAI toinen vaihtoehto heidän kohdallaan on, etteivät he kommunikoi keskenään juuri lainkaan vaan elävät harmitonta rinnakkaiseloa olematta kiinnostuneita toistensa ajatuksista.

Sinkku-vasten-tahtoaan-tyyppiset ystävät saattavat kaivata kannustavia sanoja parisuhteessa olevilta. Kannattaa kuitenkin pyrkiä välttämään alentuvaa sävyä.

Mielestäni neuvot: ”sen löytää kun sitä vähiten etsii” tai ” ei kannata olla liian nirso” ovat yhtä hyödyllisiä kuin ”älä aja kolaria” tai ”pysy terveenä”. Ihminen kun ei näihin loppujen lopuksi pysty pelkän päätöksen voimalla kovinkaan paljon vaikuttamaan tai niitä välttämään.

Nirsoilun mittakaavaa toki voi olla hyödyllistä tarkistaa, mutta ainakaan henkilökohtaisesti en halua lähteä suhteeseen ihmisen kanssa johon en tunne vetoa vaan pysyn mieluummin sinkkuna.

Kukaan ei tykkää Yoko Onoista.

Sanotaan että Yoko Ono hajotti Beatlesin.  Niille, joille tämä japanilainen takkutukka ei ole tuttu, kyseessä on siis todella huono muusikko (Yokon musiikki on oikeasti ihan hirveetä paskaa!) ja John Lennonin ex-muija, joka tuppasi mukaan mihin tahansa Lennon meni. Ja John kai siis halusikin Yokon mukaansa kaikkialle.

Kuvitellaan tilanne: Paul, Ringo tai vaikka Maikki on sopinut viettävänsä laatuaikaa Johnin tai jonkun muun bestiksensä kanssa ja odottaa innolla että pääsee kysymään vinkkejä vaikka hiivasienen hoitoon tai kuukautissuojien valintaan.  

Okei, unohdetaan se Beatles. On siis Maikki, jonka koko viikon kohokohta on tavata jotakin hyvää ystäväänsä pitkästä aikaa kaksin ja rauhassa. Puoli tuntia ennen tapaamista kaveri soittaa ja ilmoittaa: ”Me ollaan jo tulossa”. Maikin valtaa tietysti valtava epätietoisuus ja pettymys. ME? Mitkä ihmeen me? Tuleeko sen avokki myös? Koska tästä on ollut puhe? Eikö ne näe toisiaan tarpeeksi siellä kotona?

Mikäs sen ihanampaa pariskunnalle kuin se, että he tulevat toimeen myös toistensa ystävien kanssa. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Nopeammin kaverit kyllästyvät toistensa puolisoihin, jos heitä raahataan aina mukana, jopa silloin kun kutsua ei ollut tarkoitettu avec-muodossa. Ei kannata luoda toiseen riippuvuussuhdetta, joka estää oman ajan viettämisen.

En ole mikään ohjelmatoimisto!

”Moi! Mitä teet tänään? Mennäänkö viihteelle? ”

” Tänään oon töissä, mutta huomenna sopis kyllä. Olis kiva nähdä pitkästä aikaa!”

” Ei kyl sit onnistu. Jorma-Petterillä on tänään työpaikan saunailta niin mulle olis sopinut. Huomenna kastellaan yhdessä viherkasveja niin sillon ei oikein sovi”

”Joku toinen kerta sit” (Niin varmaan, sitten kun Jorma-Petteri lähtee matkoille tai jättää sut tai kuolee).

”Oot mun paras ystävä, suukkoja!” (Jota näen kerran vuodessa, koska Jorma-Petterin mielestä mulla pitää olla omiakin kavereita).

Get the point?

Ystävyys vaatii sitoutumista ja satsausta molemmilta Arvostakaa itseänne, toisianne ja ystävyyttänne niin paljon, että olette valmiita tekemään töitä sen eteen.

 

MITÄ PARISUHTEESSA OLEVAT HALUAVAT SANOA SINKKUYSTÄVILLEEN:

Ole onnellinen puolestani (Älä kadehdi).

Yksi lempisanonnoistani kuuluu: ”Kaikki on paskaa paitsi kusi”. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että tämä kuvailisi kaikkien kavereittesi poikaystäviä. Jos kaikki ympärilläsi on paskaa, saattaa olla että se on lähtöisin sinusta.

Oikeaan ystävyyteen kuuluu, että on onnellinen toisen puolesta silloin kun hänellä menee hyvin. (Siis myös silloin kun hänellä menee paremmin kuin itselläsi!) Sinun ei tarvitse haluta tai kokea samoja asioita kuin ystäväsi, mutta voit iloita hänen saavutuksistaan siitä huolimatta.  

Tarvitsen aikaa

Ajan jakaminen työn, puolison, (lasten), harrastusten ja ystävien kesken on haastavaa. Vielä stressaavammaksi se muuttuu jos joku jatkavasti syyllistää sinua yrittäessäsi raivata tilaa kalenteristasi välillä myös nukkumiseen.

Ymmärrä minua

Se, että päättää asioista yhdessä toisen ihmisen kanssa voi tuntua välillä muista typerältä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että kysyy kumppaniltani lupaa kaikkeen vaan sitä, että haluaa kunnioittaa myös toisen mielipidettä.

Tutustu

Ystävän mielitiettyyn tutustumisessa ei varmasti häviä mitään! Hyvässä lykyssä saa toisenkin ystävän. Ei kuitenkaan ole vaarallista vaikka näin ei kävisi.

Kukaan parisuhteessa elävä kuitenkaan tuskin haluaa kuulla rakkaalta ystävältään kovaa kritiikkiä puolisovalinnastaan. Jos kaverin siippa ei miellytä, koska kemiat eivät vain natsaa, sinkun kannattaa pitää mölyt mahassaan. Jos kyse on jostakin vakavammasta (esim. henkisestä tai fyysisestä väkivallasta), oikea ystävä ottaa asian puheeksi vaikka se vaikealta tuntuisikin.

Oma ”ystäväperheeni” on kasvanut kavereiden puolisoiden lisäksi myös heidän lapsillaan. Olen kiitollinen kun olen saanut elämääni niin mahtavia tyyppejä!

Vaikka et kuulisikaan minusta hetkeen, ajattelen sinua!

Jokaisen kannattaa vaalia hyviä ystävyyssuhteita. Joskus arki on kuitenkin kiireistä, eikä sitä tule puolison ohella jaettua ystävien kanssa. Sinkkuystävästä tämä voi tuntua pahalta, koska hänen ensisijaiset elämänkumppaninsa ovat juurikin hänen ystävänsä.

Aina ei ole kyse yhdessä vietetyn ajan määrästä vaan sen laadusta.

 

Lopuksi: Olitpa sitten sinkku tai varattu, arvosta ystäviäsi juuri sellaisina kuin he ovat. Oikeaan ystävyyteen kuuluu myötäeläminen, erehtymisen mahdollisuus ja yhdessä vietetty aika.

 

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

– Maikki-