Pari viikkoa sitten mukavalta vaikuttanut mies peruu toiset deittimme tylysti. Pääsen töistä 14.45, fillaroin kilometrin matkan kotiin. Päätän poistaa Tinderin. Itken hetken, en niinkään juttumme nopeaa loppua vaan sen vuoksi etten jaksa kerta toisensa jälkeen yrittää ja uskaltaa jos lopputulos on aina sama. (Tuolloin en vielä tiedä että tulen pettymään samaan tyyppiin uudelleen vaikkei minulla enää ole edes odotuksia hänen suhteensa.) Katson kelloa, se on 15.00. Lopetan itkemisen. Menen Tinderiin. 

Seuraavana päivänä lataan Hot or Not-nimisen Tinder-tyyppisen sovelluksen. Hetkellisesti suosioni siellä hivelee petetyn naisen egoani toivomallani tavalla. 

Joudun kuitenkin myöntämään itselleni että suurin osa siellä(kin) pyörivistä miehistä johdattelee keskustelun nopeasti seksuaalisväritteisille linjoille tyyliin: tule tänne yöksi ja tule pian, niin minäkin aion tehdä. Ilmeisesti olen aikamoinen hiekkatoosa kun kehtaan vaatia jotain niinkin typerää kuin treffit ennen jalkojeni levittämistä. 

Eilen sain hot or notissa useamman erittäin painostavan viestin mieheltä joka ehdottomasti haluaa kanssani kaljalle juuri samana iltana, koska hänellä on ”lapsivapaata”.  Olemme vaihtaneet vasta muutaman viestin joten en koe minkäänlaista kiinnostusta tavata. Kerron ettei nyt juuri sovi jolloin hän jatkaa ”ota tai jätä” ja ”en halua pelata pelejä”’-tyyppisiä aivopierujaan. Todellinen menetys etten saanut tavata tätä määräilevää ahdistelijaa jonka mukavin viesti taisi olla se ensimmäinen ”Moi”. 

Tänään salilla näen jalkaprässissä tutun näköisen miehen joka tuijottaa minua. Tiedän että hänen nimensä on Henrik, mutten heti tajua että tunnen hänet ainoastaan Tinderistä. En ole halunnut Henrikiä parikseni mutta hänen kuvansa on tullut säännöllisesti vastaan. Minulle tulee ahdistava olo. Kuinka moni muu täällä on nähnyt kuvani siellä? Kuinka moni painanut ruksia naamani nähdessään? Menen vinopenkkiin tekemään rintalihasliikkeitä ja sarjojen välissä poistan ensin Tinderin ja sen jälkeen Hot or notin. 

Haluan olla rauhassa ja toipua tuplapettymyksestäni, jonka kuvittelin kohtelevan naisia ihmismäisesti koska hän oli muutoin kunnollinen. Hyvässä työssä ja omistautunut isä ja yhteishuoltaja lapsilleen. Kenties kerron joskus hänestä enemmän.

Jatkossa kuitenkin pidän mielessä että usein mulkutkin ovat jonkun isiä.