Kuulen vanhan biisin (niin vanhan ettei sitä kukaan varmaan enää muista), Lambretan Bimbon. Muista saaneeni bändin levyn lahjaksi jouluna 2001. Palaan mielessäni siihen aikaan. Olen taas 15-vuotiaana kärsimässä evakkomajoituksessa mummulassa yhteisessä huoneessa isosiskon ja pikkuveljen kanssa (kamalaa!).
Perheemme koti oli tuhoutunut tulipalossa muutamaa kuukautta aiemmin. Palon jälkeen emme käytännössä omistaneet muuta kuin vaatteet päällämme, kaikki muu meni. Ennen vakuutusrahoja (joista osaa odotamme edelleen) saimme ihmisiltä lahjoituksina käyttötavaroita, lahjakortteja ja vaatteita joilla päästä alkuun, sellaista lähimmäisen rakkautta joka mykistää edelleen. Sukulaisilta saadulla tuhannella markalla (se oli tosi paljon rahaa siihen aikaan) ostin ne tärkeimmät ensin eli kirkkaanpunaiset PVC-housut, tiaran ja topin jossa oli Playboy-pupu. Uskomatonta!
Muistan matematiikan opettajan sanat: ”Mukavaa, kun tulit sulostuttamaan tuntiamme, mutta olet 40 minuuttia myöhässä”, kun tepastelin noissa tamineissa kouluun ekaa kertaa. Minua alkaa naurattaa. Kuka tekee tollaista? Minä. Mietin sitä tyttöä. Vaikka se oli aivan kuutamolla siitä miten tätä elämää eletään, oli sillä kyllä paljon pokkaa ja kova asenne. Onko minussa vielä niitä jäljellä? On onneksi, vaikka helppoa niitä ei ole aina ollut säilyttää. Olisi aikuiseksi voinut kai helpomminkin kasvaa. Jos voisin, kertoisin sille tytölle seuraavat asiat:
ÄITISIKIN ON VAIN IHMINEN
Tulee aika jolloin ette enää riitele ja vaatemakunne alkaa muistuttamaan toisiaan. (Äitisi osti juuri Minna Parikat itselleen, vaikkei sinullakaan ole sellaisia :/) Äitisi kasvaa aikuiseksi samoihin aikoihin kun sinä täytät 17 ja sen jälkeen yhteiselonne helpottuu. Sitä ennen muista että hän rakastaa sinua ja yrittää varmasti parhaansa mukaan myös ymmärtää sinua. Valitettavasti hänkin on vain ihminen jolla on rajalliset resurssit. Tämän vuoksi hänen on toisinaan vaikea arvostaa valintojasi. Vaikka sinusta tuntuu täysin järkevältä antaa ystäviesi leikata itsellesi poikatukka päivä sen jälkeen kun äitisi kustansi pitkään polkkaasi värin ja leikkauksen kampaajalla tai ostaa talvikengiksi saappaat joissa on vain kahdeksan sentin korko, äitisi ei koe samoin eikä mahda sille mitään.
USKO ISÄÄSI, ÄLÄ MENE AUTOKOULUUN
Kun isäsi kolmannen kerran pyytää, ettet menisi autokouluun ja tarjoaa tilalle autokoulun hintaa vastaavalla summalla taksilippuja, tee diili. Muussa tapauksessa olet 31-vuotiaana kolme inssiä reputtanut ajokortiton luuseri, jolla on mennyt sievoisia summia pirsseihin.
EI OLE VÄÄRÄNLAISIA TYTTÖJÄ
Vaikka ala-asteella, jalkapalloharrastuksen parissa ja monessa muussa yhteydessä kuulet aikuisilta ettei tyttö saa olla äänekäs ja rasavilli niin ole, koska et voi olla muuta kuin oma itsesi. Eikä siinä ole mitään vikaa.
PS. Toisinaan ei ole kuitenkaan haittaa siitäkään jos pitää turpansa kiinni. Ihan vain vinkiksi.
OLET TEHNYT OIKEITA VALINTOJA
Tiedän että sinua usein pelottaa että joudut ystäviesi hylkäämänä kärsimään yksinäisyydestä. Tulet huomaamaan ettei niin käy. Totuus on, että ne ystävyyssuhteet jotka on luotu kestämään kestävät. Sinun ei siis tarvitse hampaat irvessä yrittää olla kaikkien kaveri. Tulet tekemään pahoja virhearvioita ja päästämään elämääsi vääriä ihmisiä. Mutta jo nyt yläasteella olet tehnyt oikeita valintoja. Yksi läheisimmistä ystävistäsi kulkee mukanasi seuraavat 15 vuotta ja pidempäänkin. Yhdessä ihmettelette että miten toinen on voinut kestää kaikki oikkunne. Te kirjaimellisesti ansaitsette toisenne. <3
TULEE AIKA, JOLLOIN HUMORISTISTA LUONNETTASI ARVOSTETAAN
Olet aikamoinen viihdyttäjäluonne ja viihdyt huomionkeskipisteenä liiankin hyvin. On ihmisiä, jotka ajattelevat että olet pelle jota ei tarvitse ottaa vakavasti. He eivät näe vitsailun taakse piilottamiasi tunteita. Sinullakin on paskoja päiviä ja suruja ja toisinaan vitsit ovat vähissä. Pellen roolista tulee taakka ja uusien ihmisten kanssa hillitset koomikkoa itsessäsi. Valmistut ammattiisi ja astut työelämään 19-vuotiaana ja kuulet töissä usein olevasi niiiin nuori. Yrität olla aikuinen.
Sitten kun 10 vuoden päästä tuosta olet oikeasti aikuinen, et enää halua olla. Elämä on kaikilla melko arkipainotteista bilettämisen sijaan ja silloin huumori on toisinaan kultaakin kalliimpaa. Huhtikuussa 2018 varo kuitenkin sanojasi isoäitisi kuullen. Tulee piste, jolloin huumorisi on liikaa hänelle ja hän rakastavalla otteella haistattaa sinulle paskat samalla kun läimäyttää takapuoltasi. Et tarvitse julkisuuden henkilöitä roolimalliksesi kun voimanaisia löytyy noin läheltä.
RAUHOITU, ELÄMÄ KANTAA
Lopeta se vauhkoilu. Sinä pärjäät! Et saa kaikkea heti tai huomenna. Jotkut toivomasi asiat eivä tapahdu koskaan, ja odotettuasi niitä aikasi tajuat ettet enää edes halua niitä.
Kerro unelmasi äänee, vaikka vain itsellesi. Kun aikaa kuluu (vuosi, kaksi, viisi tai kymmenen), huomaat että asioita tapahtuu 😉
Elämä tulee sujumaan, valvoitpa yösi huoliasi niitä vatvoen tai et. Kymmenen vuoden päästä alat etsimään omia rajojasi ja tajuat että joskus on ihan ok olla epäreilu kusipää. Kaikkia ei voi miellyttää.
Tätä kirjoittaessa alan miettimään yläasteen äidinkielen opettajaani joka kehoitti minua hakeutumaan sellaisten opintojen pariin joissa voisin kehittyä kirjoittajana. Hänen mielestään minulla oli lahjoja. En totellut häntä vaan valitsin hoitoalan. Tässä työssä ikimuistoisimmat kirjalliset tuotokset ovat olleet potilaskertomuksissa tyyliin: ”Pokalle soitettu, myös tyrä tietoinen asiasta” (Lapset siis tiesivät potilaan voinnin muutoksista). Mietin miten erilaista elämäni olisi ollut jos olisin opiskellut toisen ammatin. Kuinka monta ystävää olisi jäänyt tapaamatta, kuinka erilainen maailmankuvani olisi. Ja lopulta, viimeinen ja tärkein neuvoni onkin:
ÄLÄ TEE MITÄÄN TOISIN, TÄMÄ ON SINUN TIESI.
Mitä sinä sanoisit nuoremmalle itsellesi?
Jep. Uskoin itseeni niin paljon, että liimasin tapettiin tämän sisustustarran vinoon.
LUITKO JO:
http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/tyytyvainen-ei-koskaan
http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/kehityskeskustelu-itseni-kanssa
