Sinkkublogi luurankona kaapissa? Koska on oikea aika kertoa?
Tämä vuosi ei ole ollut varsinaisesti luovuuden juhlaa blogini suhteen. Muilta osin elämässäni on kuitenkin kaikki reilassa. Olen edelleen sinkku, mutta kieltämättä varsinainen sinkkuilu on viime aikoina jäänyt vähemmälle. Olen siis viettänyt paljon vapaa-aikaani yhden ja saman henkilön kanssa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan 😉 Tilanteemme on tulevaisuuden suhteen hyvin avoin ja tässä tapailusuhteessa on kaksi jokseenkin sitoutumiskammoista henkilöä, joten en ole kokenut mielekkääksi kirjoittaa siitä (kuten en koe nytkään).
Kun reilu vuosi sitten perustin tämän blogin en tullut ajatelleeksi että se tuottaisi miessuhteissa minulle päänvaivaa. Muutenkin koen blogini, niin julkinen kuin sen onkin, olevan jollakin tasolla myös hyvin yksityinen enkä näin ollen yleensä keskustele siitä mielelläni esimerkiksi työpaikalla. Niinpä olenkin lukuisia kertoja jättänyt hienovaraisesti mainitsematta koko blogin olemassa olon tapaillessani jotakin tyyppiä.
Toki olen somestani löytyy mainintoja postauksistani jne, joten jos olemme olleet Facebookissa tai Instagramissa tekemisissä, olen olettanut että mies on saattanut blogini löytää. Tämä on kaikkien onneksi hillinnyt hieman sitä, mitä täällä julkaisen. Henkilö jota tapailen tällä hetkellä ei ole uusi tuttavuus ja hänestä löytyykin mainintoja aiemmissa postauksissani (esim. Kehityskeskustelu itseni kanssa ja Oodi rentuille). Jotenkin kuvittelin hänen lukeneen blogiani jo aiemmin kun tapailimme, joten tilanne oli hyvin kiusallinen kun hän pari kuukautta edellisen välirikkomme jälkeen lähetti minulle viestin, jossa tiedusteli, kirjoitinko todella hänestä. Pelkäsi hänen suuttuneen tai haastavan minut oikeuteen mutta tällä kertaa ”paljastumisellani” olikin välejämme eheyttävä vaikutus.
En häpeä värikästä deittimenneisyyttäni, mutta pelkään että miehet tätä lukiessaan ottavat jotkut postaukseni liian kirjaimellisesti tai alkavat pelkäämään teksteihini päätymistä. On myös hämmentävää, kuinka tyyppejä menneisyydestä putkahtelee elämääni tavalla tai toisella juuri kun olen kirjoittanut heistä (luonnollisesti sillä oletuksella etten heihin enää törmäisi), kuten kävi pian kirjoitettuani kiusallisista treffeistä. Tajutessani olevani menossa treffeille humalaisten tuplatreffien osapuolen veljen kanssa, ajattelin sen olevan tarpeeksi noloa ilman, että olisin vielä hiljattain kirjoittanut tästä vuosien takaisesta onnettomasta sattumasta.
Alan ymmärtää, että oikeaa hetkeä kertoa itsestään kiusallisia faktoja ei ole. Jatkossa lupaankin päästää itseni pälkähästä niin pian kuin mahdollista (paitsi jos treffit ovat niin huonot ettemme enää tapaa ja/tai aion kirjoittaa niistä ;D). Tässä tuplatreffiasiassa toimin suoraselkäisen rehellisesti ja kerroin seuralaiselleni minun ja hänen veljensä huuruisesta (ainakin minun osaltani) historiasta. Blogin jätin näiden olosuhteiden varjossa kuitenkn mainitsematta siinä tilanteessa. Se olisi ollut jo liian rehellistä.
Aiempia postauksiani joihin viittasin:
http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/5-toivetta-deittikumppanilleni-jotka
