Visit-känni-Tampere, Sokos Hotel Tornin Skybar Moro
Kuukausi sitten poistin Tinderin ja kärsin hetkellisistä sydänsuruista. Samoihin aikoihin tein paluun rakkaan kotikaupunkini Tampereen yöelämään ensimmäistä kertaa puolen vuoden tipattomani jälkeen.
Vietän lomatonta kesää, koska säästelen kaikki tämän vuoden lomat syys-lokakuulle pidempää reissua varten. Siitä huolimatta olen päässyt ihanan rentoutuneeseen kesämoodiin. Viime kesän perinteitä kunnioittaen olen koukuttanut itseni Netflixiin ja Norjan Paratiisihotelliin (viime vuonna katsoin Ruotsin vastaavaa). Syytän muun muassa näitä addiktioita siitä, että blogin kirjoittaminen on jäänyt. Lisäksi myönnän kärsineeni jonkin asteisesta tyhjän paperin kammosta.
Riemuissani ja kiitollisena otin siis vastaan life coachiltani Tertulta* idean Visit känni-Tampere-aiheesta viime keskiviikkona. Koin, että aihe voisi olla hyödyllinen monille kaltaisilleni, jotka kokevat olevansa eksyksissä pidemmän biletauon jälkeen tai vaikkapa ulkopaikkakuntalaisille.
Voisin siis kirjoittaa kokemuksia ja havaintoja Mansen yöelämästä nyt kun sinne olen taas itseni tuupannut. Lisäksi voisin tehdä ennen- jälkeen- tyyppisiä vertailuja, esimerkiksi entisestä kantabaaristani Henry’s Pubista joka on kuulemma remontoitu (tiedän näkemättäkin, että vanha oli parempi, jääräpää kun olen).
Saadessamme idean tähän aiheeseen olimme jo kätevästi Tornihotellin Skybar Morossa skumppalasien äärellä. Niinpä päätin pyhittää illan journalistiseen tutkiskeluun. Ohessa kuva loistavista havainnoista, joita tein illan aikana. Tai siis siitä yhdestä ainoasta jonka olen kokenut oleelliseksi kirjata muistiin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyödyllistä kirjata muistiin illan kulkua muutenkin, koska erinäiset pimentoon jääneet asiat kiinnostavat minua, enemmän kuitenkin yksityishenkilönä kuin bloggarina.
Oikeastaan illanvietoistani voisi tehdä pakohuonepelien kaltaisen mysteerin (valitettavasti en itsekään muista loppuratkaisua hivenen pätkivän vai sanoisinko katkenneen filmin vuoksi). Iphone-muistiinpanon lisäksi vihjeinä ovat seuraavat faktat: paria tuntia aiemmin poistunut ystävätär, toinen ystävätär joka poistui jossakin vaiheessa mutta ei yhdessä kanssani, ilmeisesti ulkona klo 2.27 otettu hämyinen selfie (tärkeä havainto, koska Skybarista on 25 kerrosta matkaa ulos), klo 2.45 vahingossa kummityttöni äidille soitettu puhelu ja kotona ruutupaperille erittäin epäselvällä käsialalla kirjoitettu viesti (joka löytyi sängyn alta) :”Maija, älä unohda kirjoittaa tästä!”. Kirjoittaa mistä?!? Kiitos viinimuija, sinä salaperäinen tuhmeliini!
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi baariarvosteluni ei ole kovinkaan kattava eikä välttämättä paikka paikoin myöskään erityisen informatiivinen, mutta pakko tästä on nyt jotakin kursia kasaan ettei tarvitse hetkeen mennä uudelleen. (Uskon vakaasti se olevan myös ravintolan henkilökunnan toive vaikka kaikki kolme tuona iltana työskennellyttä baarimikkoa hyvin hurmaavia miehiä olivatkin).
HERE WE GO: VISIT KÄNNI-TAMPERE, ENSIMMÄINEN (JA KENTIES MYÖS VIIMEINEN) OSA: MORO SKYBAR
Havaintoja:
HALPA KANTIS-SKUMPPA
Mikäs sen ihanampaa kuin nauttia upeiden maisemien äärellä halpaa kantis-skumppaa ( S-etukortilla 19.90 pullo)!
Mielestäni määrää per asiakas voisi kuitenkin olla hyväksi rajoittaa kahvipakettitarjousten tyyliin 1/hlö. Empiirisen tutkimuksen mukaan kolmelle naiselle (myös Helena ilmestyi paikalle) neljä pulloa kuohuviiniä tyhjään vatsaan nautittuna on liikaa, tosin Terttu uskoo poistuneensa jo kolmannen pullon tyhjentämisen jälkeen.
UNISEX-WC (pilkulla tai ilman)
Jos tämä nyt jostakin syystä mainitsemisen arvoisena koetaan, niin baarissa on kuin onkin unisex-wc, joka aiheuttaa hämmennystä kävijöissä. Vessassa kun ei ole ovea (wc-kopeissa kuitenkin onneksi on :D) enkä ainakaan minä edes selvin päin havainnut mitään merkintää tästä sukupuolettomuudesta. Näin ollen joka kerta kun siellä vieraillessani sattui paikalle samaan aikaan komeamman sukupuolen edustaja, koin vaivaantunutta tarvetta selitellä asiaa. (Loppuillasta en ole ihan varma…)
Tupakoidessamme Helenen kanssa sille tarkoitetulla alueella seuraamme hakeutui kaksi ei-niin-fiiniä herrasmiestä joista toinen ilmoitti ettei ymmärrä miten kyseinen wc toimii. Kerrottuani että kyseessä on on unisex-wc tokaisi hän: ” Joo joo, mutta miten se vedetään? Kusin ensin ihan normaalisti loppuun enkä tiennyt mitä sitten tapahtuu. Odotin, ja luulin sitten että pönttö vetää automaattisesti itsensä tyyliin joka viides kerta kun ollaan niin korkeella”. Tähän kysymykseen minulla ei ollut vastausta, koska wc toimi niin normaalilla tavalla, etten muistanut millainen nuppi tai nappi pöntössä oli.
Siitä, osasivatko muut miehet vetää vessan tai laskea wc-renkaan minulla ei ole muistikuvia. Hämmennystä lisäämässä unisex wc:n vieressä oli ovi, joka oli merkitty inva- ja miesten vessaksi. Sitä, miksi herrat eivät käyttäneet tätä vessaa en viitsi alkaa tässä edes spekuloimaan vaikka minulla onkin jonkinlaisia näkemyksiä asiaan.
Oli niin tai näin, Tampere ei taida olla valmis moiseen tasa-arvon lippulaivaan. Ja joidenkin meistä voisi olla hyvä pysytellä ulkohuussissa vaikka kusisivatkin ensin normaalisti loppuun.
HYVÄT (?) NAPUE GIN TONICIT
Neljännen skumppapullon tyhjettyä maistoin monen muun kanssajuhlijan tavoin Napue gin tonicia joka ilmeisesti oli yllättävän hyvää, ainakin jos ottaa huomioon että selvin päin inhoan jokaista ainesosaa jota kyseiseen drinkkiin tulee.
En usko että olisin itse moista katajaviinaa mennyt tilaamaan, mutta muistaakseni jotakin sen tapaista join. Epäilenkin, että juoman tarjosi miellyttävä herrasmies jonka pöydässä istuin hyvän tovin keskustellen (olin tosin jo menettänyt ajantajuni ja osittain myös puhekykyni). Herrasmies oli kotoisin jostakin maasta joka ei ole Suomi ja oli työmatkalla ellei sitten ihan turistina liikenteessä mutta EI ainakaan puhunut suomea. (Laiskan artikulaationi vuoksi jouduimme turvautumaan tulkkiin).
Saattaa kyllä myös olla, että matkalla unisex-wc:stä pöytään olen erehtynyt pöydästä ja lasista, mene ja tiedä.
BAARITISKIKÄYTTÄYTYMINEN
Sinänsä en ihmettele että kummallinen vessa osoittautui joillekin liian monimutkaiseksi, koska jo baaritiskille saapuminen oli poikkeuksellisen hämentävä kokemus monelle. En halua syyttää kaikesta meitä sivistyneitä tamperelaisia (joihin vielä kahden ensimmäisen pullon aikana mielestäni itsekin kuuluin), koska hotellissa käy toki paljon ulkopaikkakuntalaisilta ja jopa mister Gin Napuen kaltaisia kansainvälisiä vieraita (olen jokseenkin varma, että jostakin Euroopan maasta hän oli vaikka muistikuvissani näyttääkin hieman intialaiselta).
Poikkeuksena jokaiseen aikaisempaan ruuhkaiseen baaritiskiin jolla olen vieraillut kyynärpäillä elintilaa haroen, täällä ihmiset eivät suinkaan tunkeilleet koko tiskin leveydeltä vaan muodostivat siistin parijonon hisseiltä tiskille.
Ensimmäistä pulloa hakiessani kuulin kuinka baarimikot erikseen kehoittivat ihmisiä lähestymään tiskiä enemmänkin rivin tapaisesti jonomuodostelman sijaan. Kun olimme kumonneet myös Tertun ja Helenan ostamat pullot oli taas minun vuoroni vierailla tiskillä.
Käytin hyväkseni muiden säntillisyyttä ja ryykäsin suoraan tiskille takavasemmalta ohittaen koko janoisten jonon. Minulle ei suinkaan riittänyt kiitokseksi etevyydestäni se, että sain nopeasti uuden pullon kantoon vaan halusin myös kovalla äänellä huutamalla hyväntahtoisesti ilmoittaa olevani HUOLISSANI TÄMÄN BAARIN ASIAKKAISTA, koska heidät oli niin helppo ohittaa. Koska aistit avoinna olin varma ettei ketään ärsyttänyt edeltävät toimeni, koin tärkeänä vielä painottaa, että MINULLA on kaikki hyvin.
Epäilen, että välikohtauksen jälkeen viidettä pulloa ei baarin pojilta olisi enää mukaani herunut.
* Tarinan todenmukaisuuden vuoksi Tertun ja Helenen nimet ovat muutettu, koska en halua paljastaa heidän henkilöllisyyksiään ilman lupaa. Käsitykseni mukaan kummallakin heistä on toistaiseksi muutakin menetettävää kuin maineensa, toisin kuin allekirjoittaneella jolla myös jälkimmäisenä mainittu on vähintäänkin kyseenalainen.
PS. Darrapäivänä latasin Tinderin uudelleen.
LUITKO JO:
http://www.lily.fi/blogit/why-be-single-ja-muita-kysymyksia-joihin-en-osaa-vastata/havaintoja-tipattomasta-viinimuijan