Miten voi tulla vahingossa raskaaksi?
Voitteko kertoo?
En koe olevani vielä järin vanha nainen (tuntuu jopa naurettavalta kutsua itseään naiseksi kun nainenhan on aikuinen, enhän minä ole?). Ikää on kertynyt vasta 27 vuotta ja olen ihan perusterve, normaalilla ja säännöllisellä kierrolla varustettu perusmuija. Kiloja toki vois vähän pudotella, ehkä kymmenen, mutta en silti ole mitenkään vaarallisen lihava. Minulla ei ole mitään sairauksia, ei lääkitystä eikä gynekologisia ongelmia ainakaan viime käynnillä todettuna.
Luonnollisesti ajattelin siis, että kun itse päätän ryhtyä lisääntymään niin se on kerrasta naps, ja sitten ollaan maha pystyssä yhdeksän kuukautta ja sitten meillä on terve vauva. Olenhan selvinnyt tähänkin asti elämässä oikein mallikkaasti; työn, ystävien ja parisuhteen mittapuulla ainakin! Olen elänyt verrattain suojattua elämää, eikä minulta ole koskaan puuttunut mitään, enkä koe koskaan menettäneeni mitään järisyttävää (ellei rakasta lemmikkihamsteriani Riesaa lasketa mukaan tähän, se oli rankkaa). Meillä on iso, ihana omakotitalo, vakituiset työt ja just sen verran ylimääräistä varaa, että voidaan käydä halutessamme ravintolassa tai leffassa tai ostaa uusi imuri. Kaikinpuolin leppoista menoa siis, eikö?
Sanoin kerran pilanpäiten äidilleni (jonka kanssa puhun puhelimessa joka arkiaamu kello seitsemän kun työni alkavat), että koska mulla on mennyt näin hienosti tähän asti niin IHAN SALETISTI en voi koskaan saada lapsia. Et mussa on jotain vikaa sillä saralla! Äiti nauroi ja sanoi, että koska hän on ollut niin hurjan aikaansaava tällä saralla, niin ei sen kupeiden hedelmässä voi myöskään olla mitään häikkää. Iskä puolestaan sanoi, ettei se uskalla edes lakanoita pölläyttää ilman, että kaikki lähitienoon naiset on tiineinä!
Huoli pois siis, eikös joka päivä joku teinilissu tule raskaaksi jossain, kortsuista ja muusta ehkäisystä huolimatta, miten vaikeaa se siis voi olla?
Turns out, very.
Olen toki ottanut vähän fanaattisena (itse tykkään enemmän termistä asialleen vihkiytynyt) tyyppinä selvää, että miten se sitten niinku käytännössä tapahtuu. Enkä nyt tarkoita sitä fyysistä aktia, se on kyllä plakkarissa, mutta siis lähinnä aikataulullisia asioita. Sain selville, että kuussa on tyyliin yks päivä kun se hemmetin hedelmöittyminen voi tapahtua! YKSI! Ovulaatio! No sitten jengi oli silleen et älä välitä niistä päivistä, et senkus vaan tosi säännöllisesti hommailette pitkin kuuta ni kyllä se siitä! No hienoa!
Naurettavinta tässä on se, että kun ensimmäisen kerran sanoin miehelleni päikkäreitten jälkeen venytellessä, että ”tehdäänkö vauva?” ja se kysyi vähän hämillään että ”ai nyt heti vai?” niin olin jotenkin ihan satavarma että joo, nyt heti. Näinhän se tapahtuu! Kuukauden päästä tästä olen jo hienosti raskaana. Sitten tietysti tulkitsin kaikki kehon kuplat ja palelut ja pissahädät raskauden oireiksi, ja olin onnellinen odottaja. Onkohan mulla vähän niinku tissit kipeet? Joo en kyllä uskalla tota siideriä juoda kun sehän voi vaikuttaa vaikka mihin.. Hah! Jos oisin tienny miten kauan tässä loppujen lopuksi tulisi menemään, olisin varmaan vetänyt ihan perskännit ihan vaan sen kunniaksi.
Toistaiseksi siis ollaan koettu uusi pettymys joka kuukausi hurjan toivomisen ja jännittämisen jälkeen kun lähetän mun miehen ostamaan mulle sinisiä o.b:itä. Jälleen kerran. Viimeisin kerta oli rankin, en muista koska olen viimeksi itkenyt niin hysteerisesti. Kivaa, että menkkahormonihuurut vielä omalta osaltaan lykki pökköä pesään. ”Epäonnistuja!”, ”Maho!”, ”Kuka sulle nyt lapsen antaiskaan, ostaisit kuitenkin piltti-rahoilla itelles uudet kengät!”
Toinen aika valtava juttu selvisi, kun oltiin oltu pari-kolme kuukautta in baby-making business. Mun yksi parhaista ystävistä ilmoitti eräänä iltana, että se on raskaana. Vauvaa ei oltu suunniteltu. Are you kidding me? Vaikka olin ihan äärettömän onnellinen mun ystävän puolesta, en voinut estää katkeruutta hiipimästä mun mieleen. Raskaana Oleva Ystävä (tästä eteenpäin ROY) kertoi arkailleensa mulle soittamista, ja että se oli joka kuukausi toivonut että ilmoitan olevani raskaana. Et voitais olla sit yhtä aikaa! Vähän kivaa!
Tällä menolla ROY:n napero menee riparille ennenku meillä tärppää.
Noh, tässä nyt kuitenkin vähän taustatietoa meidän tilanteesta. Tulen jatkossakin jakamaan asiat sellaisena kuin ne ovat, hienostelematta tai kaunistelematta meidän turhautumista, tätä prosessia ja mahdollisia tulevia pettymyksiä. Nyt kaikki laittaa sormet ristiin, että tästä whine-blogista tulis ensi viikolla (tuomiopäivä tiistai, menkkojen pitäisi siis alkaa 5.3) raskausblogi.
Nimettömänä (ja varmaan melko kuvattomana) pysytään mun työjuttujen takia.
Pysy messissä, vertaistuki on verraton apu tähän tilanteeseen <3