Huomenna on tuomiopäivä…

27 pvän pituisen kierron mukaan huomenna tiistaina olisi tarkoitus taas kuukautisten alkaa. Normaalisti mua nipistelee kyseisenlaisesti n. kolmena alkua edeltävänä päivänä, mutta nyt kivut tuntuivat jo viime viikon alussa. Tänään ei nippaile mistään. Antaisinko toivon herätä, vaikka viimekertaisen surukohtauksen jälkeen turvallisempi asenne olisi pessimisti ei pety ? 

Olen yrittänyt elää mahdollisimman normaalisti ja kävin lauantaina vähän juhlimassakin. Ajattelin vielä taksissa kahden aikaan kotiin huristellessani että eipäs tullut vedettyä mitenkään ylettömästi viiniä vaikka se ilmaista olikin. No, joko olen laskenut juotujen mukillisten määrän dramaattisesti alakanttiin, tai sitten olen tullut vanhaksi, mutta noin hirveetä oloa ei taas ole ollut piiiiitkään aikaan! Makasin eilen KOKO päivän sohvalla, kunnes siirryin kahdeksalta yöunille omaan sänkyyn. Tänäänkin vielä särkee päätä ja väsyttää…

Eilen morkkiksissa sohvan pohjalla mietin että olenko tehnyt tuhoa mahdolliselle itiölle vatsassani, eivätkä keskustelupalstojen eriävät mielipiteet asiasta helpottaneet oloa juurikaan.. Olin jotenkin niin satavarma että huomenna taas petytään, niinpä en osannut edes pelätä mitään seuraamuksia lauantaisesta törpöttelystä. 

Äiti rauhoitteli minua kertomalla muutamasta tutustaan, jotka olivat rellestäneet nuoruuden tarmolla hyvinkin pitkään ennenkuin olivat huomanneet olevansa raskaana. Ja ihan terveitä vauvoja niistäkin tuli. Silti tuntuu vastuuttomalta käytökseltä tietoisesti juoda alkoholia kun ollaan kuitenkin yritetty jo vaikka kuinka kauan. Tästäkö se jo alkaa!? Ikuinen syyllisyys kaikesta mitä teet, vaikkei mitään vauvaa vielä edes ole?

Fun!