Ovulaatio tuli ja meni…

Laulun kai voi tulkita ihan miten tykkää, mutta kaunis se on jokatapauksessa. 

Noin kolme päivää sen oletetun ovulaatioajan jälkeen (se ei siis koskaan tullut ajallaan) tunsin munasarjojen kohdalla nippailua. Olin makkarissa tekemässä töitä, miehen katsoessa olkkarissa telkkaria. Ajattelin, että ”no NYT!”, ja karjaisin miehelle kutsun rakkauden hommiin. Olin aktin jälkeen jotenkin tosi varma, että nyt tärppäsi. Ainakaan ajoitus ei olisi voinut olla parempi. 

Sunnuntaina koittaa taas tuomiopäivä. Tutut etukäteisnippailut jylläävät kuitenkin jälleen alavatsan kohdilla, joten ei tässä nyt järin positiivisella mielellä olla. Jos nyt jo varaudun siihen karvaaseen pettymykseen sunnuntaina (mahdollisesti jo lauantaina tai ihan viimeistään sunnuntai-maanantai-välisenä yönä) niin ehkä tällä kertaa sitä ei tarvitsisi itkeä nenä valuen ja naama pilkullisena hysteriasta. 

Toisaalta, jos haluan nähdä hyviä puolia tässä odottelussa ja jatkuvassa veitsen terällä elämisessä, niin listaisin nämä neljä asiaa:

1. Jos tulisin raskaaksi tästä kierrosta, niin olisin ekalla kolmanneksella meidän keväisen ulkomaanmatkan aikana. Huh! Mahdollista kamalaa pahoinvointia 30asteen helteessä, ja entäs se lentomatka!!?

2. Jos olisin tullut raskaaksi ensimmäisestä tai toisesta kierrosta, joutuisin järjestelemään ensi kesän töitä uusiksi, mahdollisesti perumaan rahakkaita keikkoja. 

3. Jatkuva ”melkeinraskaana”-oleminen ja ”kuneivoitietää”-meininki on karsinut haitalliset baarireissut melko minimiin. Myöskin elämäntapoja on viilattu raskaaksitulemisen edistämiseksi. 

4. Olen tosi tosi kärsimätön, enkä osaa arvostaa monestikaan helpolla saamiani asioita. Tämä vauva tulee olemaan TOSI arvostettu…

Paljonpa lohduttaa…