Hurjan nopeasti on tämä kuukausi Ranskassa hujahtanut. Matkustamisesta on kahdessa ja puolessa kuukaudessa ehtinyt tulla jo arkea. Pitkän matkan jälkeen parasta on kotiinpaluu. Huomenna äkkipudotus takaisin normaaliin arkeen – aikainen aamulento Pariisista Berliiniin ja illalla esitys Uferstudioilla. Palan kuitenki halusta taas päästä kiinni arkirutiineihini, ammattilaistunneilla käymiseen, erilaisiin lyhyempiin projekteihin mitä alkukesä sitten tuokaan tullessaan, sekä opettamiseen ja hovineidin työhön Charlottenburgin linnassa. 🙂

Pariisi on niin kaunis – mutta nykytaiteilijoille Pariisi ei ole enää niin vetovoimainen kaupunki. Tuntuu, että Pariisi elää turistien kautta vieläkin sen sadan vuoden takaista mainetta taiteilijakaupunkina. Pariisi on kuin seisova järvi, johon ei uutta vettä virtaa. Täällä kunnoitetaan perinteitä. En onnistunut löytämään esimerkiksi yhtäkään pariisilaista nykytanssiesitystä (tai ehkä en vain tiennyt mistä etsiä), sen sijaan pari mainiota vierailunäytöstä. Wim Vandekeybusin & Ultimavez ryhmän Bootylooting oli loistavaa fyysistä teatteria ja Faustin Linyekula tarjosi näkemyksen kongolaiseen kulttuuriin. Viimeiset viikot Pariisissa ovat rutinoituneet omaan harjoitteluun. Puutuneina museoihin ja nähtävyyksiin olemme harjotelleen ulkosalla, puistoissa, Seinen varrella ja sateen sattuessa siltojen alla.

Pääsiäisviikon vietimme Nizzassa. Siellä talot ovat jäätelön värisiä ja meri on kirkkaan sininen. Sää ei valitettavasti suosinut kovinkaan monena päivänä. Osallistuin Monte Carlossa Kylian ja Forsythe repertuaari workshoppeihin, mikä oli kyllä kiinnostava kokemus. Ihastuin Matissa ja Chagall-museoihin uudestaan.