Kevättuulia Suomesta

 

Pidin pienen inspiraatiobreikin arkirutiineista ja matkustin Suomeen muutamaksi päiväksi, alkuperäinen syyni oli koreografi Susanna Leinosen ammattilaisworkshopiin osallistuminen, minkä lisäksi buukkasin itseni myös tanssimaan soolon Tampereen Tanssinpäivän tapahtumassa sunnuntaina. Workshop oli inspiroiva, opimme pätkiä Leinosen teoksista Blinded Mind ja Transient Horizon. Oli mukavaa vaihteeksi tanssia suomalaisten ammattilaisten seurassa, ja ymmärtää ihan kaikki koreografin liikelaadulliset vinkit ainakin kielen puolesta! 

Helsingissä ehdin myös viettää aikaa kahden hyvän ystäväni seurassa, sekä tavata pikkusiskoani ja tämän poikaystävää. Kalliita lounassalaatteja, kahvittelua, kävelyä, syvällisiä ja ei niin syvällisiä keskusteluja, shoppailua, näyttelyissä käyntiä. Helsinki-visiittini tuntui ihan lomalta! 

Kävin Kiasmassa katsomassa Eija-Liisa Ahtilan videoteoksia. Koskettavan Rukoushetken jätin tällä kertaa väliin, sillä olen nähnyt sen jo maailmalla parikin kertaa mm. Venetsian biennaalissa. Sen sijaan inspiroiduin ”Talo” -teoksen kerronnasta, luen usein teosluottelosta selitykset vasta jälkeenpäin, jotta ensivaikutelmalle ja omalle tulkinalle jää tilaa. Minua kiehtoi teoksen naisen kyky kokea maailma näkö ja kuuloaistillaan erilaisesti. 

Kun luin teoskuvauksen olin hieman hämmentynyt, itselleni ei tullut mieleenkään mikään psykoosin kaltainen tila; ehkä olen tanssijana eritavalla tottunut havainnoimaan ympäristöäni mielikuvitusta käyttäen.

 

Eija-Liisa Ahtila, Talo, 2002. © 2002 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy.

” Talo, 2002

Teos kertoo naisesta, joka alkaa kuulla ääniä. Tarina perustuu haastatteluihin ja keskusteluihin psykoosin läpikäyneiden naisten kanssa. Kertomus alkaa todentuntuisena, mutta sen edetessä päähenkilön yhtenäinen maailma alkaa rakoilla. Kokemukset paikasta ja ajasta sekoittuvat, ja ulkotila pyrkii sisälle taloon. Installaatiossa myös taideteoksen maailma murtautuu ulos valkokankailta: teos koostuu liikkuvan kuvan lisäksi seiniin nojaavista rakennuslevyistä.”

http://www.kiasma.fi/ohjelmisto/eija-liisa-ahtila/teokset/talo   

Pidin myöskin Ahtilan kuusimuotokuvasta ”Vaakasuora”, joka oli videoinstallaatio kuusesta luonnollisessa koossa. Kuusipiirrokset ja videoinstallaatio antoivat ajateltavaa omaan tanssisoolooni nimeltä Taiga. Olisin alkanut improvisoimaan sillä hetkellä, Kiasman tilat olisivat mitä ihantellisin paikka pienelle improvisaatiolle, mutta en sitten kehdannut alkaa oudoksi museovieraaksi. Okei, paria liikettä kokeilin kun ajattelin ettei kukaan nähnyt. ;)

Kävin myös katsastamassa valokuvaaja Hannes Heikuran We walk alone – Kuljemme yksin näyttelyn Korjaamolla. Kuvat olivat jollain tapaa synkän melankolisia, mutta kuitenkin hehkuivat yliluonnollisen tuntuista valoa, vaikka olivatkin arkipäiväisistä tilanteista.  Kannattaa käydä katsomassa, näyttely on auki vain 26.5. saakka! 

http://www.korjaamo.fi/fi/event/hannes-heikura-we-walk-alone

Sunnuntaina piipahdin sitten Suomen kotikaupungissani Tampereella esiintymässä Tanssinpäivän tapahtumassa Pakkahuoneella. Esitin 2. opiskeluvuonna tekemäni 5 minuutin soolon Taiga, jota olin kuitenkin aika lailla muuttanut tähän tilaisuuteen ja jätin myös improvisaatiolle hiukan tilaa. Esiintyminen meni hyvin, ja sain kunnian olla illan viimeinen numero. Jännitti kyllä jostain kumman syystä tavallista enemmän, ehkä siksi että oli paljon tuttuja ja sukulaisia katsomossa! 

 
Tässä vielä pari villiä tunnelmakuvaa soolostani syystalvelta 2011.