White Bouncy Castle
Täällä on menossa parhaillaan Foreign Affairs, nykyteatterin ja performanssin festivaali. Ohjelmistossa mm. Keermaekeria, Forsythea ja muutakin nykytanssiksi luettavaa toimintaa. Bongasin ohjelmistosta ensimmäisenä William Forsythen ”Koreografisen Objektin” WHITE BOUNCY CASTLE, ja pitihän käydä selvittämässä missä siinä nyt on oikein kyse.
Pomppulinna, ihan mahtavaa! Suuri ja valkoinen pomppulinna, jossa ei ole ikärajoja. Taustalla soi ”taideinstallaatiomusiikiksi” nimeämäni äänimaisema, ja linnassa pomppivat ja testailivat mahdollisuuksia sekä lapset että aikuiset.
”As soon as someone steps inside the castle, the dance has already begun.”
”A humorous but nonetheless serious examination of choreography in everyday life.”
”There are only participants no obervers.”
Pomppimisesta janoisena vieresen kahvilan limpparit tuntuivat enemmän kuin houkuttelevilta. Raparperi ja granaatti-omena taateli.
Pomppulinnan jälkeen tavallinen maa ja sen vetovoima tuntuivat kovin raskailta. Ai että, joskus on kyllä kiva poukkoilla pilvilinnoissa!