Devils dance @ Teufelsberg
Perjantaina patikoin koulun jälkeen Grünewaldin läpi kohti Teufelsbergiä intuitiooni luottaen. Metsässä oli ruuhkaa! Valitsin oikean tai vasemman polun nokkospuskia tutkien ja löysin perille yllättävän suoraviivaisesti. Grünewald on Berliinin kupeessa sijaitseva metsäalue ja Teufelsberg metsässä oleva keinotekoinen kukkula jossa sijaitsee entinen US-armeijan kuunteluasema. Kuluneena viikonloppuna ränsistyneellä asemalla tapahtui, avoimet ovet, ja n.70 taiteilijan töitä näytteillä. Tarkoituksena oli esiintyä siellä avajaisiltana Wooguru Free Dance:n kanssa.
Teufelsbergin aidalla tapasin US-army vaatteisiin pukeutuneen häijyn näköisen korston, joka tuskin suostui kertomaan missä on pääsisäänkäynti. Sitten minun piti vielä vakuuttaa järjestyksen valvojat, että olen taiteilija ja allekirjoittaa paperi, jossa vakuutin olevani alueella omalla vastuullani. Harhailin betonimurskassa graffitteja täynnä olevalla alueella, ja löysin Woogurun rautalaatat. Jäin odottelemaan, ja pari ihmistä tuli varmistamaan, että kuuluu johonkin taiteilijaryhmään, enkä ole ”laiton”.
Sitten roudataan äänipöytä, mikit, kaapelit ja 10m2 rautalaattoja päärakennuksen katolle. Tulee jano, mutta missään ei ole juomavettä. Katolla tulee, mutta näkymät on huikeat. Koko Berliini siellä horisontissa. Harjoittelemme, ja käymme läpi konseptiamme. Mad Kate niminen punk-laulaja tulee availemaan ääntään samaan paviljonkiin. Me siirrymme katon toiselle reunalle harjoittelemaan. Kun keskityn, tajuan jotain olennaista liikkeestä. Se tuuli, tila ja raikas ilma. Koko epätodellinen tilanne. Palaamme takaisin rautalattiallemme ja vieressä oleva kylpyammeesta ja suihkusta koostuva jonkin sortin installaatio on alkanut ruiskia punaista maalia ympärilleen, niin että tanssilattia näyttää siltä kuin joku olisi juuri päästetty hengiltä. Saamme rullan WC-paperia koko sotkun siivoamiseen.
Woogurulla on eväänä pussillinen keitettyjä kananmunia ja nektariineja. Ulkoilmassa ruoka maistuu paremmalta. Filippiiniläinen kokki juoksee ympäriinsä jättimäisen vaaleanpunaisen lipun kanssa ja hymyilee leveästi. Woogurun kissa on Pina. Pina Bauschin mukaan. Kissa oli useamman päivän kateissa, mutta sanoin, että se on vaan matkoilla, ja niinhän se oli. Asiat ovat hyvin. Onnen hetki.
Yhtäkkiä paikalle saapuu joukkio poliiseja. Joku informoi meitä, että esityksemme on peruttu. Olemme tyrmistyneitä, mutta sitten ajattelemme käyttää ajan ja paikan hyväksi. Kuvaamme pari videopätkää. Tanssimme vain tanssimisen ilosta. Viereisessä paviljongissa on DJ, jonka musiikkiin menemme tanssimaan. Saamme yleisöäkin. Lisa, joka on tullut katsomaan esitystämme on jotenkin onnistunut pääsemän poliiseista huolimatta katolle. Pian kuitenkin muita kuin taiteilijoita pyydetään poistumaan. On jo pimeää ja Berliini sykkii alaviistossa. Lähdemme kotimatkalle, 1. kerroksessa vastaamme iskee huikeat strobovalot. Kävellessämme takaisin ihmisten ilmoille, metsä tien laita on parkkeerattu täyteen autoja ja kävelemme ihmisvirtaa vastaan. Yhtäkkiä Pirunvuorelta kajahtaa. Ilotulitus.
Tarina jatkuu. Lauantaina oli tarkoitus palata paikalle kahden italialaisen ammattivalokuvaajan kanssa. No, hukkasinpa sitten matkalla rahapussini ja siihen jäi se kuvaussessio. Harmittaa, koska kuvista olisi tullut tosi hienoja. Sunnuntaina saimme uuden esiintymismahdollisuuden. Patikoin sitten Pirunvuorelle uudestaan. Portilla oli puolen kilometrin jono, ja meillä oli vaikeuksia vakuuttaa turvamiehet siitä, että olemme taiteilijoita, joiden on päästävä alueelle sisään. Puolen tunnin odottelun ja lukuisten puhelinsoittojen jälkeen onnisti. Käytimme iltapäivän tiiviisti harjoitellen, yleisöä tosin pyöri jo ympärillä. Esiinnyimme juuri hämärän laskeutuessa pimeässä hohtavien eläinhahmojen valaisemana. Siinä vaiheessa olimme molemmat jo niin tuulen tuivertamia ja väsyneitä viikonlopun sattumusten jälkeen, että emme olleet oikein tyytyväisiä esitykseen katsoessamme sen jälkeenpäin videolta. Tämä oli vasta ensimmäinen yrityksemme ja tästä on hyvä jatkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=4o5wg6L_-PY
Kuvasatoa oudosta paikasta…
Kylpyammeella ja punaisella maalilla ei siis ollut mitään tekemistä meidän kanssamme. Paitsi jouduimme esiintymään tuon installaation kera. Joku itsensä erittäin vakavasti ottanut taiteilija päätti parkkeerata työnsä juuri tuohon ja pistää suihkun päälle… Se kieltämättä tuo eräänlaista apokalyptista ulottuvuutta muutenkin erikoiseen ympäristöön.