Fashion film shooting in Leipzig
”Kokoelmani on ymmärrettävissä metaforana, joka on kuin maailma ulkoisen olemuksen ja sisäisten moraalisten arvojen välillä. Kantava tunnelma on murtumaisillaan oleva ja hermostunut, joka tiivistyy asu asulta ja lopulta hajoaa sirpaleiksi. On kyse vankina olosta omassa kehossa, vastakkainasettelusta muiden kanssa ja lopulta ulkokuoren rikkoutumisesta ja halusta vapautua.
Viime viikonlopun vietin Leipzigissa muotisuunnittelijaopiskelija Cornelia Rapuksen lopputyön kuvauksissa. Conny oli ottanut itselleen suuren haasteen ja käsikirjoittanut ja suunnitellut lyhytelokuvan esittelemään kokoelmaansa. Jokainen asu oli oma persoonallisuutensa, ja yhdessä ne muodostivat eheän tarinan. Conny oli myöskin onnistunut kokoamaan yhteen todella ammattimaisen tiimin. Kuvaajana oli Michael Anders, joka on muunmuassa tämän hurmaavan pätkän takana. https://vimeo.com/12777019
Sunnuntai alkoi herätyksellä klo 6:00, tarkoituksena oli aloittaa päivä 06:45 ulkona aamun sarastaessa. Olimme kuitenkin jo aamusta alkaen aikataulusta myöhässä ja suunnitellun tunnin sijaan värjöttelimme 3 tuntia tihkusateessa metsikössä. Marraskuun lopun sää (+2,5C) ei oikein suosi alusvaatteita ja paljaita jalkoja, kaikkialla sitä päätyykin tanssimaan. Hoin mielessäni ”Karaistu nainen!”, sillä siinä tilanteessa ei lämpimät ajatuksen kovin paljon lämmittäneet. Loppu hyvin, kaikki hyvin, selvittiin raittiista ulkoilmasta ilman hypotermiaa sisätiloihin ja luulempa, että se 5 sekuntia mikä filmillä tulee metsäkohtauksista näkymään on jotain todella kaunista.
Viimeinen kohtaus ulkona, ja rukoilimme kuvaajaa, että voisimme pitää kengät jalassa, siinä vaiheessa olimme jo niin jäässä, ettemme olisi tunteneet, vaikka jalasta olisi mennyt joku oksa läpi, ja katsokaa nyt tuota mutaa!
Onneksi sisällä oli kamiina ja saimme lämmintä kurpitsakeittoa ja muita suussa sulavia herkkuja, jotka Cornelia oli omin kätösin taikonut.
Itse en kyllä ehtinyt juuri jäsiäni sulatella, vaan tiukasta aikataulusta johtuen, minun oli istuttava heti meikkaajan tuoliin. Lopputulos näytti tältä. Ideana oli, ”otsastani valuu tervaa” – efekti, joka toteutettiin kasvomaalilla ja huulikiillolla.
Tässä vielä varsinainen asuni, josta ei tosin oikein käy ilmi, että lateksilegginssit olivat polvista yhdistetyt, joten normaali kävely oli mahdotonta. Tehtävänäni oli yrittää kävellä jalkani liimautuessa yhteen kuin terva ja sitten minulla oli interaktiivinen kohtaus toisen mallin kanssa, jossa minun tuli tarttua häntä hihasta. Roolihahmoni luonteenpirteitä oli kateus ja rajoittuneisuus. Pääsin siis myös käyttämään näyttelijänlahjojani kameran edessä. :) Maltan tuskin odottaa, että pätkä valmistuu ja näen lopputuloksen!
Kuvat lukuunottamatta meikkikuvaa Thomas Richert.