Wien – rakkautta ensi silmäyksellä. Ensimmäistä kertaa siellä, mutta takuulla matkustan uudestaan ennemmin tai myöhemmin. Wien on samaan aikaan elegantti, mutta rento. Voisin hyvin kuvitella joskus asuvani siellä, jotenkin helppo kaupunki, kun saksaakin osaa sujuvasti. Niin paljon kauniita vanhoja rakennuksia, Tonava, paljon teattereita ja kulttuuria. 

Vietin siis viikon Wienissä ystäväni Majan kanssa osallistumalla ImPulsTanz -festivaalin workshopeihin. Ohjelmassani oli Flying low ja Counter -tekniikoita ja  viikonloppuna vielä intensiivinen ”balettia nykytanssijoille” -kurssi. Koska Flying low ei varmaankaan nykytanssiin perehtymättömille sano juuri mitään, linkkaan tähän vähän videomateriaalia. 

Flying low on todella fyysistä, jatkuvaa koko kehon läpi kulkevaa energiaa, lattialle sukeltamista ja ylösnousemista todella nopeassa tempossa. Harvoin olen ollun niin palohaavoilla ja mustelmilla kuin 5 päivän Flying low:n jäljiltä. Oli mahtavaa oppia suoraan itse tekniikan isältä David Zambranolta. ”Gaaaaaaatheriing -seeending.. Move with your whole body. How can you see with the whole body not just with the eyes? Collect – eat – digest -shit out. We are all from the earth. Make love with the earth. ” Hän sai kuulostamaan kaiken niin helpolta ja itsestään selvältä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, miltä liike haisee maistuu tai kuulostaa? Todella kokonaisvaltainen lähetymistapa liikkeeseen, yhteys maahan.

Counter tekniikka oli puolestaan enemmän anatomisiin tosiasioihin, ja kehon eri osien painoon keskittyvää tekniikkaa. Sain kurssista irti tosi paljon, tässäkin opettajana oli tekniikan kehittäjä Anouk van Dijk. Siinä naisessa on asennetta. Käsiteltiin myös osa-aluetta henkiset tekijät. Tässä joitakin periaatteita, joista apua muussakin elämässä:

-Fuck it.

-Thought can create action.

-Don’t take yourself too serious.

-See where are helpful assumptions.

Viimeisenä iltana kävin katsomassa Volksteaterilla Willian Kentridgen teoksen Refuse the hour. Se oli hyvä valinta. Todellinen kokonaistaideteos. Orkesteri, laulajia, tanssija, kertoja, elokuvaa, rekvisiittaa, mekaniikkaa. Teos oli väliin hyvinkin filosofinen ja historiallisiin faktoihin pohjaava, mutta säilytti silti erittäin ihmisläheisen sävyn. Vaatimattomasti yritti vastata kysymykseen, mitä aika on ja voiko aikaa esittää näyttämöllä? 

Nyt oon täynnä uusia ajatusmalleja ja inspiraatiota, näin ja koin viikon aikana niin paljon!  Tästä on hyvä alkaa loppukokeisiin valmistautuminen…