Yhtenä päivänä päätettiin pitää vapaata ja matkustettiin läheiseen kaupunkiin Albanyyn. Tunnelma siellä oli outo. Keskustassa valtavia hallintorakennuksia mutta vain muutaman sadan metrin päässä köyhyyttä. Kaupungin yli puhalsi jäätävä viima ja kadut olivat autioita lukuisia lihavia oravia lukuunottamatta. Kävimme Albany Institute of History and Art – museossa. Oli kiintoisaa oppia amerikkalaisesta maailmankuvasta. Museossa oli muunmuassa asiakaskysely missä ihmisiä pyydettiin vastaamaan kyselyyn ”Mitä sinulle tulee mieleen siirtomaa-ajasta” ja jopa aikuisten vastauksen olivat luokkaa ”Silloin kaikki oli vanhanaikaisempaa ja naiset pukeutuivat hameisiin.” Missä historiatietämys. Muutenkin museon näyttelyistä kävi ilmi kuinka amerikkalaiset pitävät ”ensimmäisiä amerikkalaisia” sankareina ja kansakunnan perustajina, ja intiaaneja julmina ja sivitymättöminä villi-ihmisinä. Museon vetonaula oli kaksi muumiota, jotka joku paikallinen liikemies oli 1900-luvun alussa ostanut Kairosta ja kuskannut Albanyyn asti, koska siihen aikaan egyptologia oli muodikasta, ja pitihän nyt jokaisessa vakavasti otettavassa museossa olla pari muumiota.

Tapoimme aikaa kahvilassa, äklömakean suklaakirsikkajuustokakun kera, ja illalla suuntasimme Andy Stetson trion jazzkonserttiin. Yleisössä oli lähinnät keski-iän ylittäneitä amerikkalaisia pariskuntia. Small talk on niin olennainen osa amerikkalaista kulttuuria, että jopa konsertissa yksi kolmasosa kului muusikon juontoihin ja vitsailuun. 

Joukkoliikenne on täällä niin kehno, että kello yhdeksän lauantai-iltana busseista ei ollut enää tietoakaan, joten jouduimme ottamaan taksin takaisin Troyhin.