Taiteilijaelämää

Taiteilijaelämää – sitä minä nyt parhaillani elän ja hengitän. Poikaystäväni on vuokrannut ruotsalaiselta kuvataiteilijalta kuukaudeksi asumis/työskentelytilan, jossa patja sijaitsee jääkaapin ja hellan välissä, ja keittiössä on myös kylpyamme. Lämmintä vettä ei tule, joten hiusten pesu onnistuu vain kahden kattilan avulla. Välillä nykyhetki tuntuu päämäärättömältä haahuilulta, ja mieltä kaihertaa epäilys, johtaako tämä yhtään enempään. Mutta välillä auringonsäteiden värjätessä Berliinin ruman kauniit seinämät kalpean keltaisiksi, minut valtaa hullu onnen tunne, olen juuri siinä missä pitääkin nyt. Näin on hyvä ja olen mielettömän kiitollinen niistä kaikista mahdollisuuksista mitä 2014 on tuova tullessaan. Vasta vuoden ensimmäiset viikot menossa, ja monenlaista jännittävää siintää edessä, matkat New Yorkiin ja Pariisiin, itseni kehittämistä, taiteellista työskentelyä, inspiroitumista paikoista ja ihmisistä, ohi kulkevista erityisistä hetkistä. 

Päiviäni hallitsee näennäinen vapaus – usein voin nukkua miten pitkään haluan, työskentelen aikataulutetusti vain n. 15h viikossa, pääasiassa opetusta iltaisin. Olen vasta hitaasti starttailemassa treenirutiinejani, ammattilaistunneilla käymistä, kuntosalia ja muuta liikunnan harrastamista. Sen sijaan vietän päivittäin tunteja tyhjässä stuodiossa, kävellen, hengittäen, yrittäen saada liike-energian virtaamaan isosta varpaasta sormenpäihin. Keskityn, askel, hengitys kulkee läpi selkärangan, rentouta niska…

Työstän parhaillani koreografiaa Per Anders nimisen kokoonpanon musiikkivideoon. Tänään tapasin muusikot ja kuvaustiimin ja näytin ensimmäistä kertaa tanssini, jota vielä kutsun luonnokseksi. Kaikki pitivät esityksestäni kovasti ja olen helpottunut – viikko harjoitusaikaa vielä jäljellä ja voin vain keskittyä pienien yksityiskohtien hiomiseen ja tunnelman luomiseen. Laulussa on kyse jätetyksi tulemisesta ja rakkauden loppumisesta. En kuitenkaan halunnut tehdä koreografiasta liian lyrical dance tyylistä, vaan pitäydyin suht yksinkertaisessa liikekielessä… Pina Bauschin käyttämä ilmaus ”Your  fragility is your greatest strenght” on minusta kauniisti ja todesti sanottu. Kun tanssin haluan olla aito ja luonnollinen, tehdä herkkyydestä vahvuuden.